Eilen satoi aamusta aivan maahan asti. Eli oli hyvä aika päivittää blogi parin päivän tauon jälkeen... Lähdettiin sitten tuiskua vasten etsimään vessan korjaussarjaa, poijuhakaa ja kaikkea muuta tarpeellista. Poijuhaka ja kaikki muu tarpeellinen löytyi muutaman kilometrin kävelyn aikana mutta se tärkein, eli vessan korjaussarja jäi löytymättä.
Eli Juha nöyristyi jälleen vessan pöntön puoleen ja yritti tekohengittää vessan vesipumpun toimintaa, no eipähän se auttanut, vaan sama ongelma jatkuu. Saattaa olla, että kotisatamaan palattua keskustellaan tavarantoimittajan kanssa kyseisen käikäleen toimivuudesta. Kuitenkin vasta vuoden ikäinen laitos. Ja jotkut on Biltemalaitteellakin monta vuotta operoineet, tämä oli sentään merkkivehje. Ketutus kasvaa samaa tahtia otsan kuplan kanssa. Kyllä tällä pärjää, mutta aamuyön laiturilla juoksentelut ei kummankaan suosiota saa. Eikä satama-altaaseen kehtaa losotella, etenkään Eeva.
Sateen tauottua käpöteltiin kaupungilla. Poikettiin kaupassa, A-marketissa ja kahvilassa nauttimassa Åhvenanmaan pannukakkua, joka ei ihan sitä ollut mitä muisteltiin. Illan suussa oli pakko hieman reippailla koska kävellyt kilometri jäi vielä alle kymmenen. Eli fribaradalle Länsisataman suuntaan. Rata oli melkoisen lyhyt neppailupaikka, mutta maisemat ihan uskomattomia. Tuloksesta ei kannata puhua, koska osa keskittymisestä meni selvästi maiseman ihailun piikkiin.
Tänään torstaiaamulla ripeksi vähän vettä, mutta ei varsinaisesti haitaksi asti. Vuokrattiin auto ja mentiin Kastelholmaan. Ei sinne linnaan, se kun jo muutaman kerran nähty ja veikkaamme, että korjaus ja restauraatiotoimet eivät parissa kymmenessä vuodessa ole liikaa edistyneet. Mutta Jan Karlsgårdissa on aina ihan kiva käydä, ja ennen kaikkea se uusi vetonaula Smakbyn! Micke Bjöklundin ravintola - kauppa - tislaamo - keramiikkapaja - karamellipaja kokonaisuus! Syötiin siellä lounas ja isäntä itse hääri koko ajan kulmilla katsomassa, että kaikki ovat tyytyväisiä ja porukka viihtyy. Täytyy kyllä mainita, että Ikean lihapullat jää kakkoseks aika selvällä marginaalilla ja Jalostajallakin on vielä paljon kirittävää. Ja Eevan ilme kun se taisteli sitä massiivisen kokoista skagenia tuulensuojaan, ei olis enää jaksanut, mutta kun oli niin taivallisen hyvää, niin vaikka kiukulla loput! Jos näillä kulmin liikutte niin tää on ihan must paikka vierailla. Michelin laatua melkein peruslounaan hinnalla!
Ja kun vatsa oli täynnä niin Juha kävi paiskomassa kiekkoja paikallisella fribaradalla. Maisemat puhukooot puolestaan. Se toinen mielidriveri jäi jonnekin jontkaan ja soitto sen löytymisestä tuli silloin kun oltiin jo toisella puolella saarta...
Mentiin seuraavaks nimittäin Eckerön Käringsundiin kahville vierassatamaan. Tällä kertaa ei varmaan veneellä tänne ehditä, kun huomenna meinataan lähteä valumaan kotiin päin, mutta tää paikka on meille erityinen. Siitä on noin 40 vuotta kun olimme vähän myöhäisellä häämatkalla ja ensimmäisen kerran istuttiin noilla kallioilla. Katsottiin veneitä vierassatamassa. Oltiin persaukisia nuoria nuorisotyöntekijöitä ja Juha haaveili, että joskus kun olis tossa killumassa oman veneen kanssa! Ei tänään, mutta lähellä ollaan jo! Älkää ikinä luopuko unelmistanne ja tavoitteistanne, ne pitää ihmisen elossa ja liikkeellä ja ne saattaa jopa toteutua. Meillä se on jo millistä kiinni!
Paluumatkalla käytiin paikallisessa ostoshelvetissä, kun siellä oli kuulemma sellainen urheiluvälinekauppa, josta saisi korvaavia välineitä Lappoon ja Kastelholmaan jääneille kiekoille. Kauppa löytyi, mutta aivan vastaavia ei löytynyt, hyviä korvikkeita silti. Ja se toinen kioski siinä keskuksessa, hyvä isä mikä liiteri! Pannaan Keskisen kyläkauppa, Tokmanni ja puolen tusinaa päivittäistavarakauppoja samaan pakettiin ja hierimellä sekaisin. Ties kuinka monen hehtaarin halli, missä oli tavaraa moottorisahoista ripsenkihartimiin ja kaikkea siltä väliltä kans. Ruokapuolikin oli aikamoien. Äkkiä pois ostosten jälkeen ja lepäilemään veneelle. Sadekin loppui just sopivasti.
Huomenna sit toivottavasti jonnekin eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti