Högsårassa taukopäivä, Seiliin ja Turkuun

Ilalla satoi melkoisen rapsakasti ja aamu oli umpisumuinen. Tuuuliennustekin lupasi varsin navakkaa tuulta. Koska veneeseen oli saapunut kummityttö Iris, joka ei ennen ole purjehtinut, päätettiin pitää taukopäivä Högsårassa. Ehdittiinpä tähänkin kauniiseen saareen sitten tututua kunnolla. Eevahan täällä on parikin kertaa ollut mm. leiriä pitämässä, joten hänelle ei ollut enää niin kauheesti uutta.

Kierreltiin saarta ja ihasteltiin pittoreskia kauneutta. Maalaismaisemia, maalaistaloja, kauniita pieniä mökkejä, katajia, ruusuja, ketokukkia ja kauniita merimaisemia kaiken em. ympärillä. Poikettiin Rumppan Barissa juomalla ja Farmosrs cafessa pienellä lounaalla. Täytyy myöntääm raparperi ja vihreä parsa kirpeällä sitruunaisella kastikkeella sopii erinomaisesti pizzaan, tarttee varmaan joskus kotonakin kokeilla!

Illalla varattiin sauna ja saunottiin. Päivä oli loppupeleissä aika kivan aurinkoinen tai enintään puolipilvinen, mutta satamaan tulijat kertoivat, että ulkona oli kunnon tuulinen holakka. Eli oli hyvä päätös taukoilla päivä täällä!

Trendsetter ja muoviämylit

Seuraava aamu aukeni oikein kauniina ja aurinkoisena. Syötiin pikainen aamiainen, katsotiin aamujoogaa rannalla, ja matkaan kohti Seiliä. Purjeet nostettiin ja kone sammutettiin melkein heti kun satamasta päästiin ja sitteen se olikin yhtä loikotusta koko päivä! Tuuli tuli juuri sopivasta suunnasta ja päästiin käytännössä koko matka 5 - 6 solmun vauhdilla. Yhdessä kapeikossa otettiin kone pariksi minuutiksi käyntiin ihan varmuuden vuoksi, kun korkeat saaret tuntui blokkaavan tuulen, mutta loppupeleissä ei tarvinnut edes vetoa laittaa päälle kuin sadan metrin matkalle, että ehdittiin lossin alta pois. Ja taas purjeet alkoi vetää joten kone seis rouskuttamasta.

Väylä kääntyi melkein vastatuuleen joten pari kryssiharjoitustakin Iris pääsi kokeilemaan, mutta siitäkin selvittiin about kunnialla ja taas mentiin kokka kohisten ja peräaalto pauhaten kohti Nauvoa ja Seiliä. Lillmälön lossikin vielä ohitettiin vauhdilla purjeiden kanssa, mutta hieman sen jälkeen tuuli kääntyi taas vastaiseksi ja väylä kapeni saarien väliin, joten laskettiin purjeet ja ajettiin Seiliin viimeiset pari kolme mailia koneella. Ja hyvä niin, sillä satamasta ei voi varata paikkaa ja aika täydeltä siellä näyttikin. Tarkemmin tutkittaessa aisapaikkoja kuitenkin löytyi ihan riittävästi, niinpä kippo kiinni ja saareen tutustumaan.

Seilin historiahan on aika synkeä. Aikoinaan saareen karkoitettiin leprapotilaita eristyksiin ja kun se tauti alkoi olla ohi ja potilaat haudattu  paikalliseen kalmistoon, saaresta tehtii yksi iso mielisairaala! Siinä tehtävässä saari palveli ihan 1960 luvulle asti. Äkkiseltään luulisi, että kipeämpikin mieli hieman seestyisi täällä, sillä saari on todella kaunis. Toisaalta sen ajan hoitokeinot eivät olleet kummoisiakaan, joten toipumisen laita taisi olla niin ja näin. Saaren sairaalahistoriasta on kirjoitettu useampikin kirja valaisemaan sen ajan todellisuutta. 

Luonto saarella on tosiaan aivan uskomaton. Erityisen maininnan ansaitsevat laidunmaille tyypilliset kasvit, jotka mantereelta ovat huomattavasti vähentyneet tehoviljelyn alta. Saarelta löytyy vielä mm. rauhoitettu ja muualla Suomessa hyvin harvinainen peltomaitikka ja lukemattomia muita ketokukkia ja kasveja. Rakennuksia ja rantoja reunustavat upeat lehtipuut ja keskemmällä seisoo uljaita vanhoja kilpikaarnaisia mäntyjä. Aamulla, kun suurin osa väestä vielä nukkui, oli saaressa mahtava lintukonsertti; mustarastaita, laulurastaita, peipposia ja mitä kaikkea. Kyllä oli hienoa kuultavaa. Siinä mieli rauhoittui ja onnellistui.

Saaren kirkkoon emme päässeet tutustumaan, koska se on auki vain puolitoista tuntia päivässä ja tulopäivän aukioloaika oli jo mennyt. Mutta kävelimme saaren käytännössä ristiin rastiin kokonaan ja maittavien eväiden jälkeen nukkumaan, että jaksaa aamulla lähteä kohti Turkua.

Seuraava aamu olikin kaunis ja puolipilvinen ja erittäin tyyni... Tyhjennettiin septi, laitettiin kone raksuttamaan ja autopilotti hoitamaan ohjausta ja itse keskityttiin olemiseen ja maisemien ihailuun. Airisto tarjosi tyyntä vettä ja muutamat, jotka purjeilla eteenpäin yrittivät jäivät kyydistä selvästi. Jos Marlen kulkee koneella noin neljää solmmua niin silmämääräisesti kukaan purjeilla samaan suuntaan pyrkinyt ei liikkunut edes kolmea solmua.

Turkuun saavuttiin neljän paikkeilla ja niiden kiinnitystolppien kanssa oli taas sen sorttista säätämistä. Toinen puoli kyllä saatiin lassottua, mutta se tuulen yläpuoleinen tolppa vaati uuden kikkailun koneella ja keulan köydellä, jotta saatiin vene kiinni. Mä niin harmistun noista tolppakiinnityksistä.

Iriksen isä tuli hakemaan tytärtä veneeltä ja sammoilla lämpimillä tankattiin veneeseen tankki täyteen dieseliä, kun saatiin autokyyti bensikselle ja kanikka täytetty maa-asemalla "hieman" laituria halvemmalla hinnalla. Sanottiin Irikselle ja Antille heipat ja käytiin kaupassa. Onneksi olin ottanut kokoontaitettavan kärryn mukaan, ostoksia tuli niin reippaasti, että kantaminen kaupasta veneelle olisi ollut painonnostoharjoitus. Mutta nyt on sitten kaapit täynnä ruokaa, polttoainetankki täynnä ja vesitankki täynnä. Näillä on hyvä mennä eteenpäin.

Illalla käpöteltiin juniorin hoitamaan viinibaari Vinossa'an jossa oli kiva nähdä poikaa ja miniää. Saatiin hieman toimintaakin aikaiseksi, kun nuori naakka oli itapäivällä lentänyt ikkunaan baarin yläpuolella ja oli aivan toisella tähdellä. Joona oli sen varovasti siirtänyt pehmustettuun pahvilaatikkoon toipumaan ja Ida, jolla on myös pieneläinhoitajan koulutus, katsoi parkalaisen läpi ja soitti paikalliseen eläinten pelastusyksikköön. Naakka oli sen verran pahasti loukkaantunut, että se todennäköisesti jouduttiin lopettamaan, mutta se tehdään jossain muualla kuin viinibaarin terassilla.

Pari tuntia siinä istuttiin ja rupateltiin, mutta sitten alkoi asiakkaita tulvia sisään ovista ja ikkunoista ja Joonalla alkoi kiireet. Halattiin Joona ja Ida ja käveltiin veneelle. Taitaa huominen olla sitten pyykki-, tauko- ja sateenpitopäivä täällä Turun vierassatamassa.