Sunnuntai aamu oli aurinkoinen ja hankkiuduttiin ajoissa liikkeelle. Tuulia oli luvattu varsi maltillisesti, mutta onneksi oikeasta suunnasta. Ja taas petyttiin, tuuli tyyntyi melkein heti satamasta lähdettyä ja melkein läpitunkematon merisumu nousi.
Puskettiin koneella plotteria seuraten, koska näkyvyys oli parin sadan metrin luokkaa ja merimerkit näkyi, kun oltiin kohdalla. Yhteysalukset soitteli sumutorvea ja ne kolossit tuli näkyviin vasta, kun oli melkein kohdillaan. Eli niitä väistellen plotterin avulla kohti Kökaria.
Sumu alkoi hälvetä Kökarin läheisyydessä ja pieniä merkkejä kelin paranemisesta alkoi ilmaantua. Tuuli ei juurikaan noussut. Eli koko matka puskettiin koneella ja perillä oltiin vähän yhden jälkeen. Septin tyhjennyksessä oli lappu, jossa ilmoitettiin että "ei toimi", joten otettiin poiju kiinni ja alettiin laitta venettä satamakuntoon. Ja kas, ilma kirkastui ja sai jopa paidan ottaa pois, alkoi olla jopa ihan hellekeli päällä.
Päivän reippailutkin suoritettiin! Käveltiin ihmettelemään lampaita ja Kökarin kirkkoa sekä muinoisen fransiskaaniluostarin raunioita. Kulttuuria ja ruumiinkulttuuria. Kirkko oli upea karulla tavalla ja vanhat rauniot oli aika vaikuttavat, kun siihen oli päälle pieni kappeli ja museontapainen saatu pystyyn. Paluumatkalla meinasi puskea hikeä, siihen aikaan aurinko paistoi jo pilvettömältä taivaalta.
Levättiin, varattiin huomiselle pesukone, toinenkin satamayö ja keskityttiin viihtymiseen. Paikallista savukalaa syötiin ja keksittiin, että pienenpieni 3G nettiyhteys löytyy, kun jaksaa kiivetä riittävän ylös satamasta. Kumman aikaisin tuli väsy.
Tänään maanantaina sitten pestiin pyykkejä ja aurinko helli. Toinen pesukone oikutteli ja oli varsin likainen, joten henkilökunta sanoi, ettei kannata jäädä odottelemaan, vaan he pesevät pyykin ja menkää te vain tekemään mikä kiinnostaa.
Niinpä vuokrattiin yksivaihteiset trampparullit ja poljettiin suurin piirtein toiseen pähän saarta, koska siellä oli joku omenafarmi ja Kökarin fribarata, dingeling, dingeling, kolin kalin, kolkatin, nitin natin. On aina nostalgista ja vähän huteraa alkaa sinkuttamaan vieraalla, jalkajarrulla varustetulla polkupyörällä. Oli muuten kohtuu kuuma keli vaikka ollaankin melkein keskellä merta! Nestettä kului ja meinasi olla jo melkkoisen rouhea olo, ennenkuin sinne melkein kymmenen kilsan päähän suoriuduttiin.
Ratahan oli näyttävä, ja kohtuu haastava. Rata on yhdistelmä frisbeegolfia ja lapinvaellusta, Paljon pitkää ruohoa ja kataja- ja ruusupuskia, kanervikkoa ja kallioita, rakkaa ja jäkälikköä. Parin kiekon hukkaamisella selvittiin, hävinneet olivat just ne samat, mitkä Maarianhaminasta Juha osti... Mutta kivaa oli silti! Fillari on näillä saarilla ihan loistava kulkuväline, etenkin jos on näin kaunis ilma.
Kaupan kautta tultiin veneelle ja otettiin useamman päivän tarvikkeet, koska parissa- kolmessa seuraavassa kohteessa ei välttämättä ole oikein minkäänlaisia kauppoja. Juha toimi muulin korvikkeena, koska Eevan fillarissa ei ollut juuri minkäänlaista kuljetuskapasiteettia. Hyvin tuli viikon ostokset, koppa kalijaa ja frisbeebagi mukana.
Kylmä suihku teki keikan jälkeen varsin hyvää, etenkin kun nyt oli lämmintä vettäkin vähän pehmikkeeksi, sai valita kuinka kylmällä suihki! Eilen illalla ei tarvinnut miettiä veden säästämistä, kun runsas veneilijä- ja karavaani- ja pyöräturistilauma oli lotrannut kaiken lämpimän veden ennen meitä. Peseytymisestä tuli lähes nopeuskilpailu, sen minkä kiljahduksilta ja hengen haukonnalta pysyi suoriutumaan.
Tänään on ollut aikaa istua veneen kannella ihastelemassa maisemia ja mietiskelemässä. On pyörinnyt kaikenlaista mielessä, mutta päällimmäisenä iso kiitollisuus siitä mitä tälläkin reissulla ollaan päästy näkemään ja kokemaan. On tavallaan varsin etuoikeutettua, kun saa täällä seilailla ja viettää aikaa, vailla minkäänlaista kiirettä. Ja kun oikein tarkkaan ajattelee, niin tällaista ainakin Juha on ihan pikkupennusta asti toivonut ja haaveillut! Moniko saa elää unelmaansa - toivottavasti mahdollisimman moni. Tähän voisi vaikka tottua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti