Kumlingen ja Föglön kautta Maarianhaminaan

Aamu Lappossa oli hyvin kaunis ja aurinkoinnen, eli pian matkaan ja koska tuulia oli luvattu sopivasta suunnasta ja sopivan vahvuisena, nostettiin uskossa lujsti luottaen purjeet melkein heti, kun satamasta päästiin. Ja karvas pettymys, ei sitä tuulta ollut ja ei etenkään luvatusta suunnasta. Meneminen tyssäsi samoin tein, joten kone käyntiin, purjeet alas ja puskemaan eteenpäin.

Parin tunnin koneella-ajon jälkeen tuuli sitten vihdoin heräsi,  vieläpä luvatusta suunnasta! Pekka Poutaan voi ilmeisesti sittenkin ainakin vähän luottaa... Purjeet ylös ja vauhti parani kummasti. Viimeiset kahdeksan mailia paineltiin kokka kohisten hiljaisuuden vallitessa saaristoluontoa ihaillen kohti Kumlingeä. Loppupätkä oli melkein suoraa takatulta, ja kun ei viitsitty kikkailla virsikirjan kanssa, vedettiin genua sisään ja avattiin isopurje mahdollisimman ulos. Näinkin tultiin melkein viittä solmua ihan sataman kohdille asti, ennenkuin ajettiin koneella sisään.

Kumlingen vierassatamaan osui tuuli juuri sen verran hankalassa  kulmassa, että poijun poimiminen ja kiinnittyminen oli hieman haasteellista, mutta kyllä siitä suurinpiirtein kuivin jaloin selvittiin. Ilta chillailtiin, saunottiin ja juteltiin muiden veneilijöiden kanssa. Syömässä käytiin siinä pienessä ravintolassa, koska ei jaksettu alkaa ruuanlaittoon veneellä. Ravintola ei tarjonnut mitään kurmettia, mutta perus hyvää apetta kauniissa maisemassa.

Aamu oli tuhruinen ja sateinen ja pyykkipäiväksi sovittu. Pyykkikone toimi oikein hyvin, mutta kuivausrumpu tehoton. Ei meinannut pyykki kuivua, vaikka millaisia asetuksia kokeiltiin. Havaitusti muillakin oli hieman sama ongelma. 

Juha vuokrasi polkupyörän ja tuulen lailla puski tihkusateen läpi Kumlingen kylään kauppaan. Piti mennä kyllä ihan yhdessä pyöräilemään, mutta kuultiin kaupan olevan enää tunnin auki ja siellä oli se pyykkirumba vielä pahasti vaiheessa, joten näin nyt tällä kertaa. Yllättäen kaikki tarvittava tuli mukaan ja vain muutama Stalhagenin olut extrana.

Illansuussa sade hieman helpotti ja lähdettiin kävelemään Ruotsin ja Venäjän 1806 sodan muistomerkille. Kaunistahan täällä on ja muistomerkki on melkein Kumlingen korkeimmalla kohdalla, josta oli hienoa katsella ympäristöä. Sota itsessään oli ollut karu, käytännössä koko Ahvenanmaan itäinen saaristo oli poltettu maan tasalle kivikirkkoja lukuunottamatta kuninkaan käskystä, jolla Ruotsi yritti estää venäläisten valloittajien valtausaikeet. Jälleenrakennus kesti varsin pitkään.

Juha oli huomannut roskia viedessään, että rannan kalastajalla on tarjous, jätä kymppi kulhoon ja ota rasia tuoreita ahvenfileitä kylmäboksista mukaan. Kalastajalla oli kuulemma ongelma, koska "Nyt tulee aborre niin paljo, että ei tiedä mihin laitta." Tokihan piti saada ahvenia! Ja ai että oli hyvää! Jopa niin hyvää, että seuraavana aamuna roskia viedessä piti ottaa evääksi samanlainen satsi juuri merestä tullutta kalaa!

Maanantai aamuna sitten irtauduttiin laiturista tappioden kera. Aamu oli aurinkoinen, mutta edellisen päivän melkein myrskyksi intoutuneet tuulet olivat rynkyttäneet Marlen-raukkaa niin rivakasti, että lukkiutuva poijuhaka oli taittunut sen verran, että sitähän ei saanut poijusta irti! Siellä se nyt on muistona meidän visiitistämme, viides poiju rannasta tien puolella.

Tyhjättiin septi ja tankattiin dieseliä. Aikalainen säästöpossu tää vene on, jos ei liian kovaa yritä ajaa koneella. Edellisen tankkauksen jälkeen laskettiin, että koneella oli ajettu noin 15 tuntia ja dieseliä meni hiukan päälle 11 litraa! Eli 8 dl/tunnissa. Purjeet saatiin ylös heti kun väylä aukeni merelle, ja siitä sitten soiteltiin mukavaa vauhtia Föglöä kohti. Loppusuoralla tuuli hieman keveni ja kääntyi aivan vastaiseksi, joten laiskoina eläkeläispurjehtijoina ei viitsitty kryssiä. Laskettiin purjeet ja ajettiin viimeiset pari mailia koneella. 

Ilman poijuhakaa ja melkoisen napsakassa takatuulessa saatiin poiju jo toisella yrityksellä kurkoteltua kiinni ja vene laituriin. Oltiin siis Lotsuddenin satamassa joka on suurin näistä Föglön satamista. Laiturilla on vanha moottorivene, jossa istui pari vanhempaa merirosvon näköistä miestä, se toimi  paikallisena satamakonttorina. Juha kävi maksamassa laiturimaksun ja sitten mentiin Seagramsiin navigointijuomille. Täältä olisi saanut hyvää ruokaakin, mutta kun oli ne tuoreet ahvenfileet, annettiin olla. Juha törmäsi kuitenkin terassilla vanhaan tuttuun Piaan, joka oli miehensä kanssa juuri naapurisatamassa. Sovittiin, että Maarianhaminassa otetaan juomat!

Käytiin katsomassa satamassa ollut pieni luotsimuseo sekä kaupassa, syötiin hyvää ahventa (taas) venellä ja mentiin saunaan. Juha tapasi lauteilla ruotsinsuomalaisen veneilijän ja paljastui, että kyseessä oli naapuripaikalla oleva kaveri. Saunan jälkeen kannelta kuului koputus ja tuli kutsu laivastovierailulle. Otimme sen vastaan ja ilta meni ihan auringonlaskuun asti naapurin peräkannella proseccosta ja hyvästä seurasta nauttien. Pariskunnan kissa ei suostunut tulemaan kannelle, joten häntä piti moikata vasta aamulenkin aikaan. Kiitos ystävällisyydestä!

Tiistai aamu oli taas kaunis ja koneella kohti avonaista, jossa nostettiin purjeet. Alkumatka menikin ihan loistavasti hyvää vauhtia. Tuuli kääntyi luvatusta suunnasta varsin vastaiseksi, ja kun tällä kertaa oli avonaista riittävästi, saattoi vetää parin- kolmen mailin siivuja, niin kryssittiin Siljaa, Vikinglinea ja Finnlinesia väistellen kohti väylän käännöskohtaa. Jossa tuuli sitten laantui ja kääntyi.

Ennenkuin ehdittiin ottaa purjeet alas löydettiin kevyellä kosketuksella aivan syväväylän ulkopuolelta kivi. Vauriot lähinnä henkisiä. Siinä kohtaa syväväylä on todella kapea ja se Finlinesin uusin Naantalin lautta oli juuri tullut siitä läpi, olimme vajaat 10 metriä väylän pohjoispuolella kun tussahti ja kaiku heitti näyttöön nollan. Eevan vaatimuksesta ei saa enää oikoa...

Tuuli siis loppui ja laskettiin purjeet, viimeiset 7 mailia Maarinhaminaan köröteltiin koneella. Ja satamassa alkoi taas se armoton tolppashow! Satama on varsin ahdas etenkin jäykästi kääntyville köliveneille, joissa ei ole keulapotkuria. Saati sitten ne tolpat! Ensin ajoimme yhteen laituriin. Saimme pienen punnerruksen jälkeen veneen kiini ja laskeuduimme laiturille  huomataksemme, että väärä laituri. Kaikki köydet irti ja peruuttelemman Sitten ajo toiseen laituriin, tällä kertaa onnistuimme melkein kerralla nappaamaan tolpat kiinni ja yhdellä extraköydellä kiinnitys on jopa sellainen, että se saattaa lähtiessä olla ihan purettavissakin.

Käytiin syömässä ravintolalaivalla ja sitten mentiin yömyssylle Pian ja Petterin kanssa. Myöhäänhän se taa meni, joten kirjoittelen tätä vasta keskiviikkoaamuna reippaamman sateen loppua odotellen.