Perjantaina herättiin vähän pilviseen mutta poutaiseen aamuun. Aamupalan jälkeen hankkiuduttiin merelle melko pikaisesti, sillä Lemlandin kanaalin kääntösilta on auki vain tasatunnein ja sen aikaa kuin liikennettä riittää. Eli vene purjehduskuntoon ja koneella kohti kanaalia! Jopa sataman tolppakiinnityksestä lähtö onnistui nappiin, melkein kuin olisi aina tehty sitä! Oli jo aamusta voittajan olo.
Jännäkakka oli housuissa kun jonotettiin läpiajoon. Oli vähän tuulta ja puolentusinaa purkkaria ja pari moottorivenettä venaamassa lahdelmalla kanaalin aukeamista. Onneks tultiin silleen paikalle, että ei tarvinnut kymmentä minuuttia enempää odotella. Siinä sitten peruuteltiin, ajelehdittiin ja koitettiin olla osumatta muihin kunnes silta kääntyi ja päästiin söpössä jonossa ajamaan kanaali läpi. Siis suoriuduimme.
Ajettiin koneella vielä pari mailia mutkaväylää, kunnes meri aukeni ja kaikki alkoi nostella purjeitaan. Me laiskoina vedettiin vain genuaa ykkösreiviin asti auki, mutta vallitsevalla tulella sekin kuljetti reipasta neljää solmua. Maininki tuli vain hieman hankalasta suunnasta melkein metrin korkuisena ja koko ajan sai peräsimellä kikkailla, että sai suunnan ja tuulen pysymään hyvänä.
Bomarsundin lossin paikkeilla otettiin genua sisään ja ajettiin lossilinja ja loput pari mailia satamaan koneella. Satama on todella suojainen kallioiden välissä, paitsi pohjoistuulella. Ja nythän oli pohjoisen puoleinen tuuli! Poijua metsästettiin sen uuden poijuhaan kanssa muutama kerta tuulen painaessa koko ajan venettä lahden pohjan suuntaan, mutta lopulta onnistuttiin ja naapurin ystävällisellä avustuksella saatiin kiulu asemoitua hyvin laituriin. Samoja piruetteja tekivät myös meidän jälkeen tulleet veneilijät poijuhakojen kanssa. Ei sinne sitten enää montaa olisi mahtunutkaan, meidän poijuunkin tuli kaksi "vuokralaista" lisäksi.
Bomarsundin vierassatama on todella kaunis ja rauhallinen, ainoa ongelma on, että kaikkialle paitsi roskakatokseen, tilaussaunaan ja grillipaikalle on about puoli kilometriä matkaa. Niinkuin vessoihin ja suihkuihin... Satamakonttori oli leirintäalueen kioskilla noin kilometrin päässä. Juha lähti sitä etsimään ja sikarikin loppui jo puolessa välissä ennenkuin oltiin perillä.
Kierreltiin ilta Bomarsundin linnoituksen raunioita ja tutustuttiin paikalliseen historiaan. Kaunista ja karua kumpikin. Nukkumaan mentiin ajoissa, koska oli meininki lähteä ajoissa aamulla kohti Sottungaa. Blogiakaan ei kannattanut päivittää, koska minkäänlaista kenttää täällä ei ole. Hyvä kun radio kuuluu. Sähköpostitkin käytiin lukemassa Bomarsundin linnoituksen korkeimmalla olevan tornin paikkeilla. Siellä oli kenttää...
Lauantaiaamu oli kohtuu kaunis ja aurinkoinen. Vähän uni painoi öisten vessaan suuntautuneiden virkistäytymisreisujen vuoksi. Päästiin kuitenkin reilut puoli tunti tavallista aikaisemmin liikkeelle ja vartin koneella ajon jälkeen oltiin paikassa missä voitiin nostaa purjeet. Kone jätettiin rouskuttamaan tyhjäkäynnille, koska lossilinja oli ihan kohta kohdalla ja tuulen hyytymisen varalta oli pieni varmistuksen maku ilmassa. Vaijerilossi ei juuri ketään väistele.
Lossin ohi selvittiin kuitenkin purjeilla, kone sammutettiin ja siitä alkoi koko päivän kestävä purjehdushiljaisuusnautinto! Mentiin joissain kohdissa ihan kolme solmua "virsari" auki ja siten kun päästiin syväväylän reunaan ja tuuli oli sopiva kulkusuuntaan nähden, loikotettiin parhaimmillaan seitsemää solmua!
Maarianhaminan pokerrunin muskeliveneet painoivat satasta ohi kamalalla metelillä ja me vain päiviteltiin, kuinka joillakin on varaa ja ennen kaikkea intoa maksaa pari tonnia bensalaskuja tunnin- kahden iloittelusta. Meillä on koko kesänä mennyt polttoaineisiin alle viiskymppiä!
Maili ennen Sottungan vierassatamaa laskettiin purjeet ja ajettiin loppu koneella. Perillä oltiin hieman kolmen jäkeen ja saatiin melkein viimeinen vapaa poiju. Hyvä, että tuulet oli suotuisat! Laitettiin vene satamakuntoon, maksettiin satamamaksut jotka olivat todellakin kohtuulliset ja otettiin navigaatiojuomat paikallisessa ravintolassa.
Kauppaan olisi kolmisen kilometriä, mutta se aukeaisi vasta maanantaiaamuna, joten päätettiin syödä "ulkona". Juha kävi vain ensin reippailemassa paikallisella paremman luokan fribaradalla kierroksen. Tuloksista ei kannata puhua, ensimmäinen kierros oudolla radalla ja päivän purjehdus takana, ehkä hieman selittää asiaa. Mutta komean radan ovat tällekin saarelle saaneet aikaan.
Syötiin affenat ja snitchelit ja nukkumatti alkaa kutsua melko pian. Hassua miten toi merellä oleminen väsyttää. Täällä on onneksi vessaan vain 50 m, toi oma laitos kun ei vieläkään toimi.
KUVIA EI TÄNÄÄN ENEMPÄÄ TULE! Täällä ulompana on kentät sen verran hintelät, että parin tunnin punnertamisen jälkeen saa jäädä, sanat puhukoot...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti