Saarihyppelyä

Aamulla oli ihan kello soimassa, sillä haku odotetulle saarihyppelylle oli tulossa jo 7.15. Harvakseltaan on lomalla niin rivakasti selviydytty aamupalalle ja aamupalasta. Seisomaan parkkikselle. Juha kun oli muistanut noutoajan vähän väärin. Piti olla 7.30 - 7.45 joten ehdittiin parantaa maailmaa ja harrastaa kaikenlaista kahdenkeskistä keskustelua ihan riittämiin ennen kuin pikkubussi tuli...

Vajaa tunti ajettiin Phuketin saaren toiselle laidalle ja laiturialueella alkoi heti olla tunnetila päällä ja tilanne myös. 10 iloista pientä Thaimaalaista ohjasi meidät ilmoittautumaan, laittoi rannekeen ranteeseen ja kertoi mistä saa kahvia ja keksejä odotellessa loppuporukkaa paikalle.

Tätä Tip Top -firmaa pidetään paikallisten keskuudessa saaren parhaana tämän aktiviteetin toteuttajana ja ilmeisesti sana oli kiirinyt koska odotushalli oli turvoksissa ja retkeläiset oli jaettu kolmeen ryhmään. Jossain vaiheessa päivää meidän johtava opas Mak sanoi vaivihkaa että yleensä heillä on suurin ryhmä 30 henkeä mutta tänään se oli 64 ja joutuivat tilaamaan lennosta muutaman avustajan lisää että saivat homman riittävän laadukkaasti hoidettua.

Porukka pakattiin veneeseen ja neljä 250 heppaista Yamahaa tulille. Matkalla ensimmäiseen pysähdykseen oppaat kertoilivat mitä oli tulossa ja odotukset alkoivat nousta. Ensimmäinen pysähdys oli tunnin uinti ja snorklaussessio pienen idyllisen saaren rannassa jossa porukoille oli varattu aurinkotuolit. Vesi oli lämmintä ja kaloja ja koralleja oli ihan kivasti vaikka Kari vähän valitteli että 14 vuotta sitten korallit oli värikkäämpiä!

Seuraava pysähdys oli todella kauniissa lahdelmassa jossa ei edes rantauduttu, vene poijuun kiinni ja snorklaamaan vieläkin kauniimpien kalojen ja korallien sekaan! Vetäisimme vartin session ja tulimme ylös kun kisaturisteja alkoi olla meressä kuin mustikoita mättäällä. Osa oli ilmeisen huonolla uimataidolla varustettuja ja melkein kaikki oppaat olivat vedessä näitä kelluntaliivit päällä lilluvia avustamassa. Oltiin jo nähty riittävästi joten siirryttiin kuivattelemaan.

Vartin venematkan jälkeen tultiin varsin kauniiseen lahdelmaan jossa oli luonnonvaraisia apinoita! Jokunen siellä jopa näyttäytyi, jonka jälkeen jatkettiin lahdenpuokamaan jossa oli isoja ravintoloita ja jokunen kauppa. Täällä nautittiin tunnin verran suht hyvää buffet-lounasta. Tää Phi Phi pohjoinen saari on melkoisen kaunis!

Taas pakattiin porukka veneeseen ja siirryttiin Phi Phi eteläiselle saarelle. Ensin poikettiin Viikinkiluolilla joiden nimen etymologia jäi hieman hämäräksi mutta vaikuttavia ne olivat. Reikiä pystysuorassa kallionseinämässä. Todella näyttävä paikka! Ja taas seuraavaan lahdelmaan uimaan. Tämän uinnin jätin väliin kun pelkäsin että kohta alkaa kidukset kasvaa jos vielä lisää läträä. Paikka kyllä oli jumalaisen kaunis...

Siitä sitten siirryttiin siihen odotetuimpaan kohteeseen Maya Bayhin joka tunnetaan paremmin James Bondin paikkana. Siellä on kuvattu se yks maisemiltaan upein Bond-leffa. Mutta kusetusta on elokuvan teko, lahdelma oli juuri se aito ja oikea, mutta sitä kivitappia ei siinä edessä ollutkaan! Se on lähempänä Krabia... Tälleen meitä kusetetaan. Toisaalta, Isä Matteon maisemissa useampana kesänä poikenneena on aina hauska katsoa kuinka suurelta esimerkiksi Gubbio näyttää sarjassa vaikka koko kaupungissa ei ole kymmentä katua enempää!

Tällä opastytöllä oli ihan lehmän hermot, 62 hippiä kimpoilee kuka mihinkin mutta hymy ei hyytynyt ja homma toimi ihan loistavasti. Ja tää oli vaan avustajana!

Mutta uskomattoman kaunis se poukama ja koko saari oli! Marjaleena ei tänne jaksanut lähteä vaan jäi veneeseen huilaamaan kun oli alkanut kokea lievää huonovointisuutta jo lounaalla ja meidän ihastellessa saarta hän harjoitti kalatalouden ylläpitoa ruokkimalla varsin messevän kalaparven värikkäitä kaloja veneen partaan yli. Aika huonossa hapessa oli hän loppumatkan ajan.

Tultiin takaisin laitureille ja odotettiin että Marjaleena kävi vielä kertaalleen tyhjentämässä itsensä ennenkuin päästiin lähtemään hotelleille. Jos hänellä ei olo huomiseen mennessä parane lienee pakko raahata nainen lekuriin ettei kuivu ihan tyystin ja mene loma aivan tärviölle tiputuksessa. Joku pöpö jostain ja siinähän se.

Käytiin hotellilla suihkussa ja soiteltiin Karin kanssa Marjaleenan voinnista. Sovittiin että nähdään kylällä, Marjaleena jäi nukkumaan ja Kari tuli etsimään uusia silmälaseja itselleen Eevan ja mun toimiessa makutuomareina. About asialliset löydettiin, laitettiin tilaukseen ja mentiin syömää kansankuppilaan huomattavan hyvää ja edullista thairuokaa. Ja sitten vielä jälkiruuaksi Irish Coffeet loistavassa drinkkibaarissa ja äkkiä nukkumaan. Alkoi toi pitkä päivä jo vähän kaikkia painaa.