Aamulla nukuttiin varsin pitkään, onneks täällä on aamiainen puoli yhteentoista asti. Aamiainen oli hyvä ja runsas, tällä hotellilla on vaan kolme tähteä mutta kaiken toimivuuden, mukavuuden ja palvelun takia vois kyllä neljännenkin antaa! Hotellialue on rauhallinen kuin linnun pesä, huoneet on todella tilavia ja siistejä, lämmintä vettä tulee silloin kun tarvitsee, uima-altaita on kuusi ja allasbaareja kolme ja ne on ihan aukikin aina silloin kun porukkaa altaalla on! Jopa nettiyhteys toimii paremmin kuin luvattiin joten kaikin puolin ollaan tyytyväisiä valintaan ainakin vielä tässä vaiheessa. Erittäin korvaava kokemus se Hua Hinin viimetalvisen fiaskon jälkeen.
Mentiin kolmeks tunniks altaalle kun ei jaksettu paljoa tänään panostaa. Sitten snadi hengenveto ennenkuin lähdettiin etsimään rantaa, tämä on "sisämaan" hotelli, rantaan 600m.
Rannalla käytiin syömässä välipalana makoisat tomaattikeitot ja sitten rauhallista lompsimista Katan rantaa pitkin pohjoista kohti. Parin sadan metrin välein oli sinisiä tolppia joissa muistutettiin, että tämä alava alue on tsunamin sattuessa vaaran paikka. Ranta on niin laakea ja alava, että silloin kun se tsunami iski niin ei täällä ole ollut paljoa tehtävissä, lähimmät kukkulat on puolen kilometrin päässä. Niinpä melkein kaikki rannan hotellit ovat nyt varsin uusia ja tyylikkäitä. Vanhat meni tsunamin mukana.
Ne tolpat saivat kyllä ajattelemaan sitä katastrofia ja mitä olisi ollut tehtävissä, jos itse olisi ollut silloin paikalla. Kai se on vähän niinkuin elämässä yleensä, jos osuu huono arpa kohdalle niin siinähän se sitten on. Täällä tilanteen kuvittelu vaan jotenkin aktualisoituu, kun kävelee näillä rannoilla joilla runsaasti porukkaa silloin kuoli. Olin seuraavana keväänä osallistumassa Selviytyjiin joita silloin vielä Robinsoneiksi kutsuttiin, ja vaikka kilpailualue oli Eteläkiinanmeren puolella ja aika kaukana siitä tsunamialueesta, niin siellä oli vieläkin tsunamin tuomaa rojua rannoilla. Aiankin mut se veti hetkeks hiljaiseks.
Joku mimmi pysähtyi skootterilla kohdalle ja kyseli että olisitteko mahdollisesti Suomalaisia. Ja kun vastiin kyllä, hänpä iski skoban tuelle kadun varteen ja alkoi jututtaa. Teki hommia jollekin kansainväliselle matkajätille ja suoritti random haastattelututkimusta alueen lomailijoista. Vastailtiin ja juteltiin muutenkin. Tänä aamuna on kuulemma tullut uusia koronamääräyksiä ja rajoituksia kun Kiinan porukat pääsee taas liikkumaan. Uhoavat että maskipakko tulisi pikaisesti täälläkin taas voimaan. Ainakaan iltaan mennessä ei niitä vielä näkynyt kenenkään naamalla.
Mentiin Kharon Beachin puolelle moikkaamaan Karia ja Marjaleenaa ja löydettiin ihan mahtava kansankuppila, joka ei todellakaan ollut hinnalla pilattu, mutta ruoka oli loistavaa ja annokset varsin isoja. Metrin mittainen tarjoilijatäti oli ihan pelinaisia ja iloinen hymy kruunasi kaiken, ainoa miinuspiste paikalle tuli venäläisestä humpasta, joka soi meidän makuun hieman liian lujalla, ilmeisesti venäläisten asiakkaiden toivomuksesta. Kostimme Karin kanssa yhteiskunnalle polttamalla jälkiruuaksi isot sikarit... Ei ollut enää hyttysiä ja venäläisturistitkin ymmärsivät poistua.
Mentiin eiliseen juottolaan jossa oli rouvashenkilöt saaneet oikein hyvät drinkit ja niin ne sai tänäänkin, mutta Karin ja mun GT:t maistui enimmäkseen tonicvedelle. Reklamoimme asiasta ja kyyppari kävi mielestään lisäämässä giniä mutta ei se makuun vaikuttanut, emme jättäneet tippiä sillä tonic vesi GT:n hinnalla oli aika paha pettymys. Vaihdoimme paikkaa Katan suunnalla olevaan drinkibaariin j siellä oli ihan eri meininki. Tilasin Bloody Maryn ja mukaan tuli tabascopullo ja suolasirotin että saa hienosäätää maun kohdalleen! Ja mähän säädin. Juteltiin, viihdyttiin ja mentiin aikaisin hotelleille kun aamulla on aikainen herätys veneretken takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti