Aamulla vietiin pyykit pesulaan ja otettiin siitä kulmilta tuktuk ja lähdettiin kohti Blue Tree Lagoonia. Matka ei ollut kuin vähän päälle 30 kilometriä, mutta kuukkeli tarjoso ajoajaksi runsasta tuntia. Liikenne nääs... Matkalla bongattiin mm. Ikea ja mietin pitäisikö poiketa vetämässä kötbullar med potatismos, mutta päätin sittenkin pitäytyä paikallisen keittiön antimissa. Ihmeteltiin myös paikallisten raksaduunareiden kuljetusmenetelmiä.
Tuktuk-kuski oli lievästi kujalla kohteesta ja veteli hurmiossa paikan ohi, kunnes sain sen huomion herätettyä ja kerrottua että oikea paikka jäi taakse jo pari kilometria sitten. Uukkari kehiin ja löydettiin perille asiakkaan (ensi kertaa paikalla) opastuksella.
Heti lipunmyynnissä melkein alkoi sylettää sillä kummallakaan ei ollut henkilötodistusta tai passia mukana kun opaspoika kertoi, että jos olisi jotenkin voitu todentaa ikämme olisi sisäänpääsy ollut ilmainen! Mutta nyt mentiin päivän tarjouksella kaksi yhden hinnalla. Vähän lohdutti sentään...
Tässä alueen kupeessa on Phuketin ainoa toimiva frisbeegolfrata, Kun tuota jaloa lajia on jonkun verran tullut harrastettua pitihän se käydä koittamassa! Olin ihan kotoa varannut muutaman kiekon mukaan tätä varten. Sähkötuktukilla sitten mentiin siihen parinsadan metrin päähän radalle ja eikun heittelemään. Oli eksoottinen, kuuma ja hikinen kokemus. Radat oli lyhyitä mutta kivan teknisiä, korit oli piiloitettu silleen, että sai olla aika optimi heitto, jos halusi päästä lähelle koria. Muuten oli edessä sankariputti sellaista ruovikkoa kohti, jossa todennäköisesti oli enemmän käärmeitä kuin heinää!
Ensimmäiset 9 väylää olivat aika selkeitä eikä liikaa tarvinnut etsiskellä, vaikka opasteita ei ollut. Sitten 10 väylän tiitä ei oikein löytynyt mistään ja kun se viimein löytyi olisi avaus pitänyt heittää alueen yli jossa 30 roudaria rakensi viikonlopun festarikattausta. Kun lämpökin alkoi lähennellä 35 viittä astetta ja vesi repussa alkoi uhkaavasti vähetä, todettiin että täältä tää löytyy vastaisuudessakin... Sitäpaitsi korien ketjut oli jotain vanhaa kalastustroolarin ankkurikettiinkiä ja ei aina meinannu putit upota kun ketjut muistutti enemmän jäykkää rautatankoa! Mutta tuli kokeiltua täälläkin.
Siirryttiin siitä viihtymään laguunin puolelle. Kiva paikka etenkin lapsiperheille. Riittävästi kaikkea aktivitettia, vesiluikumäkiä joka lähtöön, suppilautoja, vaijeriliukuja ja hyviä ravintoloita. Kokonaisuudessaan ihan positiivinen, joskaan ei mitenkään maailmaa mullistava kokemus. Syötiin ihan loistavat thairuuat, saatiin kevyt trooppinen sade päälle ja lähdettiin taksilla takaisin Kata-beachille, nyt rannan kautta. Patong-beach tuli ajettua siinä läpi ja todettiin että parempi on täällä Katan puolella, erittäin paljon rauhallisempaa ja pienimuotoisempaa...
Pikaisen suihkun jälkeen hypättiin tuktukiin ja käytiin keräämässä Kari ja Marjaleena kyytiin. Kari oli jostain lukenut Mama Jin nimisestä ravintolasta jota kaikki kehui ja pitihän se käydä kokeilemassa! Ja jatkoon! Palvelu ripeää ja tasokasta, ruoka ihan jumalaista thaikamaa ja hintatasokaan ei ollut mitenkään paha. Tälle oikein vahva peukku ylös, jos satutte Karon-beachin suunnalla liikkumaan, niin ehdottomasti tänne käymään. Mutta kannattaa tulla ajoissa, seiskan paikkeilla alkoi jo olla jonoa ovella! hyvän paikan merkki.
Sitten tuktukilla jo vakiopaikaksi muodostuneeseen baariin irish coffeelle ja kohti hotelleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti