Aamulla ei ollut mihinkään kiirettä, ei edes altaalle jaksettu raahautua, istuttiin lueskelemassa terassilla kunnes Kari ja Marjaleena ilmoittivat olevansa pelikunnossa ja tulevansa hotellillemme. Käytiin katsomassa allasalue ja lähdettiin etsimään taksia jolla päästäisiin Phuketin keskustaan, meininki oli käydä katsastamassa Phuket Aquaria joka on uusi ja kehuttu merimaailma. Thaimaan suurin kuulemma.
Vapaana oli vain sama suhari kuin eilen jolloin seikkailtiin pitkin Blue Tree Lagoonin kulmia. Eeva oli sitä mieltä, että etsitään joku umpitaksi, mutta mä ajattelin että annetaan papalle vielä mahdollisuus. Virheeksihän se osoittautui!! Näytin googlekartasta papalle paikan ja osoitteen ja kysyin osaako hän sinne ja vaari hymyillen nyökytteli vahvasti ja sanoi että kyytiin vaan.
Runsaan puolen tunnin ajon jälkeen alkoi näkyä merta ja mulla alkoi epäilykset ihmiseen ja tämän ymmärryskykyyn pikkuhiljaa hapantua. Phuketissa on kaksi akvaariota, vanhempi, pienempi ja vaatimattomampi meren rannalla ja tamä uusi, jonne pyrittiin, suurinpiirtein keskellä saarta uuden ostoshelvetin alakerrassa. Aktivoin kuukkelikartan ja totesin että ollaan kilsan päässä juuri siitä väärästä akvaariosta menossa hyvää vauhtia sitä kohti!
Parkkipaikalla sitten keskustelin kuskin kanssa suurilla kirjaimilla ja laajoilla kädenliikkeillä kysellen hänen lukutaitonsa perään ja pappa näytti vähän nololta ja sanoi vievänsä meidät oikeaan kohteeseen. Varoiksi pidin kuukkelikartan koko matkan ajan päällä ja nyt selvittiin parilla ketunlenkillä ennen oikeaa kohdetta. Pappa pahoitteli ja kysyi jääkö odottamaan. Oltiin sitä mieltä että ei välttämättä kannata...
Mentiin akvaarioon jossa oli juuri alkamassa balettiesitys, joten hilpaistiin sen suurimman altaan kohdalle suoriltaan ja kyllä kannatti! Altaassa oli jokunen isohko hai ja huima määrä muita fisuja. Kun show oli alkamassa etureunasta päästettiin pientä ilmavirtaa niin että maisema meni taianomaisen sumeaksi. Sitten näkymä selveni ja veteen laskeutui paremman luokan taitouimari joka siellä fisujen seassa veti ihan uskomattoman taidokasta balettiin verrattavaa kuviota. Paustalla oli pari sukeltajaa tönimässä niitä isoimpia haita vähän kauemmaksi, mutta alle metriset veijarit sai tulla mukaan showhun. Oli huikean komeaa!
Kun show loppui mentiin takaisin alkuun ja alettiin katsella mitä kaikkea akvaariotalosta löytyi, ja löytyihän sitä. Oli kaikennäköistä ruutanaa pienestä sintistä parimetrisiin jötkäleisiin, trooppisen alueen pingviinejä ja saukoja ja vaikka mitä. Mulle ainakin oli ihan uusi tuttavuus ne pingviinit jotka luonnostaan asuu Perussa melkein päiväntasaajalla ja olivat kyllä varsin viihdyttäviä ja lajityypillisesti söpön kömpelöitä taapertajia joista etenkin yksi selvästi rakasti esiintymistä yleisölle.
Altaiden vieressä oli lajeista oikein hyvät esittelytekstit ja pari tuntia livahti melkein huomaamatta merien ihmeitä ihmetellessä. Loppupuolella kierrosta oli myös erittäin hyvät infopaketit merien saastumisesta ja lajien uhanalaisuudesta ja myös hyvvät linkit siihen mitä voi asioille tehdä. Ainoa puute paikassa oli ettei siellä ollut vapaata interweppiä, portilla oli QR-koodi jolla olisi saanut puhelimeen ihan tarkat esittellyt jokaisesta lajista mitä kussakin lätäkössä oli, mutta eihän se toiminut ilman nettiä. Mutta kokonaisuutena ehdottomasti vierailun arvoinen paikka tämä https://www.aquaria-phuket.com/
Pööpöiltiin vielä hieman toista tuntia siinä ylläolevassa Phuketin uusimmassa ostoshelvetissä joka oli silleen hassu paikka että siellä kellarissa oli se akvaario, seuraavassa kerroksessa julmasti ravintoloita, kahviloita ja halpiskauppoja ja seuraavassa kerroksessa sitten pelkkää Cuccia, Versacea ja muuta Vuittonia. Ei menty enää ylemmäs kun se kakkoskerroskin näytti tän hetkisen budjetin kannalta ihan riittävän kalliilta...
Otettiin taksi ja mentiin pyörimään hetkeksi Phuketin vanhaankaupunkiin joka käytännössä on kaks korttelia keskellä kylää. Kierrettiin se, ostettiin Karin kanssa ylikalliita sikareita oikein fiinistä sikarikaupasta ja juotiin virvokkeet vanhankaupungin kupeessa, ennenkuin lähdettiin tuktukilla takaisin rannikolle.
Värikkään ja ei aina niin hiljaisen tuktukmatkan jälkeen tiputtiin pois tutun italialaisravintolan kulmilla. Muut meni varaamaan pöytää ja Juha kävi hakemassa pyykit pesulasta ja vei ne huoneeseen. Ei se mitään maksanutkaan mutta olivat unohtaneet silittää ne. Ei niistä kalsareista ja sukista niin väliä mutta Eevan mekko ja Juhan pari paitaa olis voinu tykätä raudasta.
Sytötiin loistavat pizzat hyvän italialaisen punaviinin kanssa, nautittiin hyvästä palvelusta ja loistavista jälkiruuista ja eikun kohti hotelleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti