Purjehduspäivä!

Tänään oli se odotettu päivä, päästään purjehtimaan! Aamupala syötiin ja suunnistettiin tutulle rannalle kun purjehdus oli sovittu alkavaks vasta iltapäivällä. Rannalla todettiin että ehkä kelit on kohdillaan tuuli ei ihan miedoimmasta päästä ja aallokko aboutmetrin korkeampi kun normaalisti. Rannan tuoleista vain taaimmainen rivi oli kunnolla käytettävissä, muut lillui satunnaisesti vedessä. Pari tuntia notkuttiin käymättä uimassa, koska allokko, ja sitten lähdettiin lounaalle.

Hippa maininkeja rannalla

Matkalla hotellille yhdessä kadunkulmassa ääneen pohdin että mistä hemmetistä se oikopolku keskustaan lähtee, kun sitä ei oo juuri aikaisemmin löytynyt. Takana koiran kanssa kulkenut nainen totesi että tosta pari kadunkulmaa eteenpäin ja hän voi näyttää. Rouva oli paikallinen suomalainen Pedro-nimisen suloisen karvaturrin kanssa. Juteltiin siinä oikopolun alussa sitten vielä muutamia minuutteja ja Perdo koiraili niinkuin koirien kuuluu. Olivat miehensä kanssa koiran pelastaneet kadulta Kreetalla toistakymmentä vuotta sitten ja kun he ja koirakin alkoivat tulla vanhaksi ja luita kolottaa, niin muuttivat pysyvästi Kreetalle. Kaikkea se koira teettää...

Hotellin kautta lounaalle ja satamaan. Nikos odotteli veneellään ja totes että oikeestiko te haluatte tonne lähteä, siellä on 1,8 m aallokko ja vähän yli 10 knotsin tuulet! Nikosiin vene oli 40-jalkainen Jeanneau. Totesimme että jos me on selvitty Porkkalan selästä 1,5 m ristiaallokossa ja melkein vastaavassa tuulessa niin miks ei? Nikos tyrskähti nauramaan ja totes että "selvä" , köydet irti ja merelle. Oli kuulemma melkein kaikki asiakkaat perunu keikat kun olosuhteet oli niin "rankat". Nikos totes että on sentään joku, joka ymmärtää mikä on purjehduskeli.

Koneella irti laiturista ja heti satama-altaassa käytiin läpi mikä köysi minnekin menee, kuinka vinssit ja lukot toimii ja sit nostettiin purjeet. Eli purjeilla siitä hemmetin ahtaasta aukosta läpi entisen minareetin nykyisen majakan kylkeä hipoen! Heti kun oltiin päästy aukosta Nikos ilmoitti että hän siirtyy tarjoiluvastaavan hommiin joten otappa ruori ja suuntaa kohti tuota Agii Theodorin saarta, sen ulkoreunaan. Olut tuli, aallokko keinutti ja purjeet veti melko mallikkaasti vaikka vene olikin outo. Alkoi tuntumaan oikeinkin hyvältä!

 

Vähän klippiä

 

Saaren rannassa sitten päätettiin että ei kierretä sitä, koska saaren takana aallokko kyllä jatkuu mutta tuuli kuolee ja pitäisi koneella mennä ainakin osa matkaa. Eli tehtiin venda ja lähdettiin takaisinpäin konetta turhaan käyttämättä. Toinen olut tuli ja evästä pöydälle. Tää oli pykälää haastavampi legi kun tuuli alkoi pikkuhiljaa hiipua ja aallokko ei... Eli koko ajan sai lukea purjetta ja viiriä sekä aaltoja, että päästiin eteenpäin. Pikkusen erilaista menemistä kuin mihin on totuttu Itämerellä. Onneks Nikos oli kärsivällinen opettaja ja vihjaili aina miten kannattaa aallot ja puuskat ottaa, että edistytään maksimaalisesti.

Tuuli alkoi pikkuhiljaa tyyntyä, aallokko ei. Iskettiin kone tulille ja ajettiin Lazaretan saaren rantaan ankkuriin eväille, seuraavalle kaljalle ja uinnille. Eihän meillä mitään simmareita mukana ollut mutta Nikos totes että ei täällä oo ketään muuta kuin me kolme joten jos siltä tuntuu niin antaa mennä vaan.  Eli mähän annoin mennä. Tuntuipa hyvältä! Kansisuihkulla suolat pois iholta, kevyt kuivattelu merituulessa ja eikun purjeet ylös ja kohti Hanian satamaa.

Nyt tuuli ja aaltokombinaatio oli sellaista mallia että annettiin Nikosin suosiolla ajaa. Runsaan puolen tunnin räpistelyn jälkeen iskettiin kone tulille, ejettiin satamaan ja laskettiin purjeet. Tuuli tyyntyi melkein kokonaan, aallokko todellakaan ei. Tosi ketterästi Nikos parkkeerasi kaukalon ilman mitään turhia keulapotkureita varsin ahtaaseen väliin satamassa. Kiinnitettiin vene ja vannottiin ikuista ystävyyttä. Nikos oli sitä mieltä että hulluja suomalaisia saisi olla enemmän niin itsekin pääsisi purjehtimaan jos vaan vähänkin kelit antais myöten. Yks muu vene nähtiin koko iltapäivän aikana merellä!

Vaihdettiin yhteystietoja ja sovitiin, että jos huomenna osuu aika kohdilleen niin mennään satamaan katsomaan miten uudet purjeet istuu veneeseen. Ovat huomenna tulossa laiturille. Loistava vesseli tämä Nikos Pentarakis Notos sailingista. Jos ootte Haniaan menossa ja haluatte osaavan kipparin kanssa hiljaa merelle niin multa saa yhteystiedot!

Maireat ilmeet hyvän päivän jälkeen

Höystettynä hyvällä sikarilla ja Prosecolla

Mentiin tuttuun Moutoupaki ravintolaan illalliselle. Nikosin runsaat tarjoilut painoi vielä sen verran vatsassa että meinasi tehdä tiukkaa saada jumalaiset tarjonnat alas. Ja perinteisen kuvion mukaan kakut ja rakit jälkiruuaksi talon piikkiin. Vatsojamme kannatellen hyvää sikaria poltellen kierros satamassa ja nukkumaan.

Nyt oli todella hyvä päivä.