Pulahduksesta paratiisiin

Aamu alkoi tavallaan vauhdikkaasti. Herättiin varhain ja tehtiin aamiainen kun tänään oli meininki testata sekä pään että pakaroiden kestoa vetämällä hieman normaalia pitempi päivä! Heti ysin jälkeen aloitettiin irroittaa venettä laiturista varsin kauniissa ja oikein sopivan tuulisessa säässä. Ja sitten tapahtui. Eeva sai juuri keulan irti kun tuli rapsakampi puuska ja siirsi keulaa kunnolla laiturista ulos. Eli kun Eeva koitti päästä kyytiin seurasi reippaampi uintireissu. Tulipa samalla testattua paukkuliivien toiminta. Toimivat...

Naarattiin Eeva rannalle ja kalustotappiohin laskettiin vahvuksilla olevat aurinkolasit jotka nykyisin sijaitsevat riittävän syvällä Itämeren portin laituriin vieressä. Kuivaa päälle ja alle ja märät kuteet partaalle pyykkipojilla tuuleen liehumaan ja uusi yritys varttia vaille kymmenen, nyt onnistui.

Tultiin satamasta ulos ja kun tuuli oli passeli niin saman tien purjeet ylös ja 5 - 6 solmun vauhtia puutarhaväylää itään. Oli kivaa! Karvan ennen Tammisaarta tuuli kääntyi vastaiseksi, muuttui aika rankan puuskaiseksi ja sääkin meni pilveen. Laskettiin purjeet ja puskettiin koneella jokunen maili. Lisä kalustotappiohin laskettakoon lisäksi yksi fenderi joka lipsahti Eevalta karkuun kun oli ottamassa sitä kyljeltä lähtötohinassa unohtuneena. Vedettiin just silloin purjeilla aika haipakkaa ja siinä vaiheessa kun huomasin että nyt se lipsahti oli fenderi jo 30 m perän takana. Ei tullut mieleen laskea purjeita ja lähteä etsimään.

Kun väylä kääntyi tiukemmin itään koitettiin purjeilla, mutta parin mailin jälkeen todettiin että jos jonnekin halutaan ehtiä niin kone avuksi. Tuuli kääntyili ja puuskaili välillä 2 - 12 m/s ja ei oikein meinannut motivaatio riittää kokoajan pumpata että saisi jonkunlaisen vauhdin pysymään. Alkoi vielä vähän tihuttaa vettäkin...

Joten loppumatka puskettiin koneella ja hieman kuuden jälkeen iskettiin kippo parkkiin Elisaareen jossa ei ole aikaisemmin tullut poikettua mutta jota muutama tuttu on kehunut kivaksi paikaksi. Ja totta puhuivat. Satamaan sisäänajo oli mielenkiintoinen. Suurinpiirtein kaislikon läpi ojaa muistuttavassa matalassa rännissä toista mailia kaislojen ja puiden melkein hipoessa venettä ja missään vaiheessa loki ei näyttänyt että kölin alla olisi ollut metriä enempää vettä!

Mutta kyllä kannatti. Paikka on kuvankaunis ja rauhallinen, henkilökunta todella mukavaa ja kaikki toimii hyvin! Saattaapa olla että toistekin poikkeamme täällä. Huonomminkin olisi voinut tämänvuotisen syntymäpäivänsä viettää!