On muuten hieno ranta ja luostarí

 Aamulla herättiin karvan ennen sianpierasua, aamupalatätikin oli luvannut tulla ajoissa duuniin kun oli tirdossa että bussi lähtisi karvan ennen kahdeksaa kohti Elafonissin rantaa. Pari päivää sitten oli poikettu Exodus matkojen toimistolla jossa Diana ehdotteli tollasta keikkaa. Hinta oli kohdallaan ja otettiin homma kiinni.

Eka puoli tuntia kasattiin porukkaa Haniasta ja laitakaupungeilta ja sitten lähdettiin varsinaiselle matkalle. Kissamon kohdalta lähdettiin rotkoa pitkin kohtii Elafonissia ja maisemathan oli ihan tolkuttoman upeita. Kaiteita ei juurikaan ollut ja bussi mateli ppitkin rotkon seinään louhittua ränniä. Ei varsinaisesti sopiva setti korkeanpaikan kammoisille. Onneks meistä kumpikaan ei sitä pode. Mutta maisemat, aivan huikeita. Välillä vähän Vihreämpää ja ylempänä täysin ruskeata ja kuollutta.

Diana kertoili alueen historiasta ja kun pari tuntia oli ajeltu päästiin Chrysoskalitissan luostarillle. Puolen tunnin pyshdys siinä ja pikainen tutustuminen luostariin. Jos maisemat on tollaset niin kyllä luulis munkkien pääsevän lähemmäs taivasta. Aika napakalla paikalla oli mesta. Olis sillä pitempäänkin viihtyny ja kun Diana kertoili luostarin historiasta nin tuntu suomalainen historiankerronta jotenkinlyhyeltä, täällä oli vilkasta luostaritoimintaa jo muutama sata vuotta ennen kun suomalaiset kiipes puista alas ja alkoi opettelemaan tulen käyttöä...

Siitä sitten sujuvasti kohtti Elafonissin hiekkarantaa joka tunnetaan Euroopan karibiana. Ja ei muuten ihmetellä miksi! Tääällä sielu ja ruunis lepäsi aika satasella. Vesi oli kristallin kirkasta ja rannan edessä oleva natura-alue punaisine hiekkoineen oli jotain sellaista jota ei oikeasti edes karibialla olla koettu! Ok ihan kaikkialla siellä ei ola poikettu mutta tää oli kyllä jotain ihan ainutlaatuista.  Kattokaa noi kuvat...

Muutaman tunnin ihastelun jälkeen pakattiin pporukka bussiin takaisin ja lähdettiin paluumatkalle noita samoja upeita maisemia toisesta suunnasta ihaillen. Kunnes tuli taas pysähdys, tällä kertaa Manousakis viinitilalla. Kierrettii about 18 vuotiaan perhetian tulevan isännän kanssa tuotantotilat, kuultiin aika hy vä esittely Kreetalaisesta viininvalmistuksesta ja sitten asiaan, eli maistiaisille! Löysimme heti mieleiset tuotteet, eli Juha oikein napakan paikallisista rypäleistä tehdyn valkoviinin ja Eeva paikallisesta hunjasta ja rakista tehdyn uhdistelmän. Viini on valkkariksi niin tukeva että sopii varmaan jopa lihalle kyytipojaksi ja se raki-hunajayhdistelmä on sellainen, että joulupöydässä piparkakut jää kakkoseksi ihan heittämällä.

Tää jatkon, on muuten hyvä!

Siitä sitten valuttiin porukat matkalle tiputellen takaisin Haniaan. Iso kiitos nuorille yrittäjille upeasta päivästä ja komeista elämyksistä. Vähän muuta käytiiin alunperin kyselemässä mutta tämän Diana myi aika hyvillä perusteuilla ja ei puhunut paskaa. Täysi kymppi päivälle ja sen toteutukselle! Äkkiä hotellille suihkuun...

Sit lähdettiin etsimään illallispaikkaa, taas niiltä vanhan kaupungin sivukujilta. Ja löytyihän se, Paradosiakó, pieni muutaman pöydän kuppila jota piti vanha gubbe jolla oli asenne kohdallaan. Tilattiin alkupalalautanen meren antimia kahdelle ja isäntä sanoi että ette sit tarvii enää pääruokaa, tuo riittää! Ja piti paikkansa, ihan loistavaa mustekalaa, pientä fisua ja muuta meren herkkua höystettynä hyvällä talon viinilllä ja tetysti talon tarjoamana jälkiruuat rakila hyöstettynä. Ei meinannu kaikkee edes jaksaa vetää ja lasku kahdelta oli 35 €! Kun käytiin pesemässä kädet katkarapujen jälkeen selvisi että pappa pyörittää kioskia ihan itsekseen! Tarjoilee ja tekee sapuskatkin ihan by himself! Iso kunnioitus ja suositus. Kaveri oli iloinen ja heitti positivista läppää koko ajan kaikille asiakkaille vaikka painoi todellakin sata lasissa aina välillä keittiössäkin... Tänne ehkä joutuu tulemaan uudelleenkin.

Poikettiin vielä rannassa iltadrinkilä ja sikarilla ja nukkumaan. Oikein oli hyvä päivä!

Ihan pakko oli ottaa kuva Hanian kynttilätelineestä...