Aamulla pakattiin kamat varsin aikaisin ja sanottiin heiheit emännälle. Ajettiin alkuun taas se kaunis tien pätkä Pilissenlazslon kautta Visengradiin, tällä kertaa GoPro kypärässä. Katotaan sitten myöhemmin minkälaista kuvaa syntyi.
Pikainen tankkaus Ezstergomissa ja sillan yli Slovakian puolelle, kameran käydessä tietenkin. Ajeltii pitkälti samoja reittejä kun Unkariin tullessakin joten kokeeksi poikkesin paikallisessa IKH:ssa etsimässä isompaa putkiklemmaria pakoputken varmisteeksi, mutta näillä näyttäis olevan varsin paljon suppeampi valikoima tavaraa ku Vantaan liikkeessä...
30 kilometriä ennen Bratislavaa osuttiin sitten vanhalle kunnon betonilaattatielle! i mikään varsinainen nautinto ja pari kertaa oli ihan pakko pysähtyä laskemaan vielä kiinni olevat pultit ja selkänikamat.
Bratislavan HD-liike löytyi ketterästi Garminilla ja sisään kysymään että voisko setä katsoa Eevan pyörää kun ykkönen on ikäänkuin hukassa? Setä lupasi ja sanoi että poiketkaa vaikka tuolla meidän ravintolassa lounaalla tässä välillä.
Mentiin sit ja olihan hulppee paikka! Lounas oli kyllä niin törkeän hintainen että ei oikein voi kun ilkeyttään kenellekään suositella: 3.40 euroissa! Keitto ja hyvät snitselit. Juhlan kunniaksi otin ihan oluen kun jotenkin takaraivo sanoi että tässä saattaa pari tuntia mennä...
 |
| Kiva interiööri tässä ravintelissa |
 |
| Tytöt tutustuu listaan |
 |
| Mopot saim parkkiin ihan sisälle asti |
 |
| HD of Bratislava |
 |
| Huollon ovi |
 |
| Siellä ne odottaa |
Tuntui se aika menevän ja otin toisenkin oluen, alkoholittoman tosin kun jos vaikka ja ihmeitä vois sattua. Jututin mukavan oloista nuortamiestä siinä huollon ovella ja kuulin, että hän on jo 5 tuntia odottanut että pyöräänsä saataisiin uusi pakoputkisto ja ohjaustanko asennettua...
Kaveri esittäytyi Dusaniksi ja mentiin kaljalle. Aina välillä poikettiin kysymässä että onko toivoa. Eevan pyörä kun seisoi edelleen pihalla ja hänen pyöränsä sisällä. Dusan vaikutti varsiin sivistyneeltä hemmolta ja lopuksin selvisikin että nuorella miehellä on parrikin tohtorintutkintoa plakkarissa ja opettaa Bratislavan yliopistossa sosiologiaa paria muuta ainetta. Mutta pyörä on edelleen huollossa, ei auta oppiarvot!
Lopulta melkein neljän tunnin odottelun jälkeen Eevan pyörä otettiin sisään ja vartin kuluttua mekaanikko tuli kertomaan iloisia uutisia: Vain yksi jousi on päässyt irralleen ja hän sen laittaa paikalleen ja kannen kiinni ja matka pääsee jatkumaan...
Tähän kului sitten kaksi tuntia jonka aikana tutustuttiin myös mukavaan belgialaiseen perheeseen joka oli matkalla kolmella pyörällä Kroatiaan, ja perheen poika muuten ajoi piikkiä! Lopulta siinä kuuden paikkeilla tuli menaanikko kertomaan että sekä Dusanin että Eevan pyörät olisivat valmiita. Nippu ylävitosia ja osoitteiden vaihtoa ihan vaan varmuuden varalta ja pakkaamaan pyörät ja itsemme taas tien päälle.
 |
| veikeesti askarreltu Shoveli siellä pubin parkissa |
 |
| Tarjosivat talon puolesta energiajuomat että jaksettiin odottaa... |
|
 |
| Iloinen mekaanikko, no hurry... |
 |
| Dusan sai moponsa vihdoin! 7 tuntia... |
Ajettiin moottoritietä Tsekkien puolelle ja melkein heti lähimpään kylää etsimään hotellia. Löytyi joku Akademika pienestä Velke Bilovicen kylästä. Respan täti oli niin pahoilaan kun lupasi vähän niinkuin tallipaikat pyörille, mutta talli olikin täynnä! Vaati meitä tuomaan pyörät respan eteen katoksen alle että ne on tarkkailun alla koko yön... Nätti tyttö oli mutta ei ymmärtänyt mitään amerikkalaisista moottoripyötistä, siinä marmorilaatoituksessa saattaa olla joltinenkin siivoaminen kolmen alleen kuseksivan jenkin jäljiltä.
 |
| Kivasti siinä köllivät |
Pikainen suihku ja nauttimaan ihan törkeän kallista illallista: 7 €/pää ja euron oluet tai viinit vielä lisäks. Mä en kestä tätä etenkin kun se ruoka oli vielä hillittömän hyvää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti