Liberec jäi aamulla taakse oikein kauniissa kelissä. Aamupalalla hotellin mukava ja avulias isäntä valisti meitä kaupungin historiasta. Liberec on ollut aikoinaan Tsekinmaan tekstiili- ja lasikeskus, nykyisin siellä on yksi Tsekin suurimmista yliopistoista ja jatkuvasti kasvava nanoteknologiakeskus. Ei siis ihme että kaupungin vanhat rakennukset edustavat edelleen vaurasta menneisyyttä. Ajeltiin Tsekkien ja itäisen Saksan maaseutua kuvankauniissa maisemissa ja lämpötilan koko ajan kohotessa.
 |
| Kyllähän näitä ajelee |
 |
| Viimeinen kylä Tsekin puolella |
Päivän edetessä ilma sen kuin kuumeni ja lämpö nousi sekä koneessa että kuskien kypärissä. Tuntui siltä, että moottoritie oli se ainoa oikea vaihtoehto, sillä kaikki alle satasen vauhdit sai hien pursuamaan - ja riittävän kevyttä ajovaatetusta kun ei oikein kehdannut laittaa päälleen. Täällä Saksanmaalla kun sankarit survoo bemareillaan ja mersuillaan ihan reikä päässä konetiellä.
Kolmen jälkeen ehdittiin Leipzigiin jossa on museota ja kulttuuria enemmän kuin ihminen ehtii kuukaudessa katsoa ja kokea. Eli hotellin kautta kyläll. Vaikka oltiinkin entisessä Itä-Saksassa niin aika kivasti oli jo paikkoja saatu entistettyä ja sosialistisen realismin huippuluomuksia purettua.
Mutta kyllä oli helteistä - kesämekoissakin pukkasi hikeä. Tai siis mä en laittanu kesämekkoa kun naiset vähän niinkuin kielteli... Ensimmäiseksi pysähdyspaikaksi valikoitui suurinpiirtein ensimmäinen vanhastakaupungista silmiin sattunut, Koffeebau. Leipzigin vanhin kahvipaahtimo, kahvila ja kahvimuseo. Olut ja jäätee voittivat, museo on siellä seuraavallakin visiitillä.
 |
| Oikein vanha kahvila |
 |
| Oikein vanhan kahvilan terassilla |
 |
| Näkymä oikein vanhan kahvilan terassilta |
Ettei homma menisi ihan törpöttelyksi poikettiin Tuomaankirkossa. Komea on. Bachin hautakin siellä on, ja Bachin urut ja ikkuna. Se kun kanttorina siellä vaikutti aikoinaan.
 |
| Tuomaankirkko, Bachin hauta tossa keskellä |
 |
| Merkittävä muusikko ja basisti |
Raatihuoneen torille siitä sitten rahjustettiin ja huomattiin että siellähän on suurenmoinen kansanjuhla menossa. Leipzigissä on vuosittain viinijuhlat ja hups kun ne sattuivat olemaan juuri nyt. Tätä siis emme tienneet ennakkoon. Kolmisenkymmentä pientä viinitilaa esittäytymässä ja elävää musiikkia koko illan. Erittäin tymäkkä gospelkuoro veteli ihan bluesbrothers-hengessä ja solisti veteli blueskaavaa eteen ja taakse!
 |
| Riiviöt oli heti keksineet mihin paikallista suihkulähdettä pitää käyttää |
 |
| Raatihuone ja ensimmäiset viinikojut |
 |
| Valitettavasti liike ja tunnelma ei välity. Loistava gospelkuoro |
Syötiin hyvin ja samalla kuunneltii hyvää musiikkia torilta. Ja sitten takaisin viinien pariin! Siinä kojuja kierrellessä ja tarjontaa katsellessa se sitten kristallisoitui, saatamme löytää itsemme joltain vanhalta viinitilalta huomenna. Katsoo nyt. Tässä kuitenkin vielä tunnelmapaloja Leipzigistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti