Yllätyskeikka Italiaan, Rosegg - Brunico 320 km

Aaamu otettiin varsin rauhallisesti. Eli odoteltiin Marjolta viestiä sairaalasta että olisko ylipäätään mahdollista että hän pääsis pois. Tehtiin siinä varasuunnitelmaa B, C ja D. Huoneet saatiin pitää puoleenpäivään asti. Marjo soitteli, että huonekaverin mies oli kertoillut autojunamahdollisuudesta Villachista Hampuriin ja sitä etsiskellessä melkein puoleen päivään menikin. Katsottiin samalla Marjolle hotellia Villachista, sillä seuraava autojuna menisi vasta maanantaina illansuussa.

Sitten ajettin sitä jumalaisen kaunista rantatietä takaisin Klagenfurtiin ja taas samalle tutulle terassille odottamaan. Alkoholiton olut muuten kusettaa ihan samalla tavalla kun holillinenkin...

Marjo tuli, pakkasi mopon ja lähdettiin takaisin sile jumalaisen kauniille rantatielle. Paitsi että alkoi sataa. Ajoittain ihan kunnolla ja pakko oli pitää kumipukusulkeiset siinä vaiheessa kun oltiin jo valmiiksi kunnolla kastuttu. Ei oikein tollasella kapeella rantatiellä oo kauheesti suojaisia pysähtymispaikkoja neljälle pyörälle...

Sade loppui kuitenin reilusti ennen Villachia ja saatiin kuteet kuiviksi. Marjolle löytyi hotelli ihan rautatieaseman  vierestä ja heitettiin tilapäis heiheit ja sovittiin että Hampurissa nähdään.

Suunnitelmissa oli ajaa Lienzin kautta Kitzbuheliin ja silleen alppien yli, mutta toisin kävi. Yllätys... Lienziin asti mentiin hienoa laakson pohjaa ripeää vauhtia komeissa maisemissa kivasti vetävällä ja kauniisti9 kaartuilevalla tiellä.

Jukevää maisemaa Lienzin kupeesta

Lienzistä sitten lähdettiin nousemaan kohti Tauerpassin tunnelia ja alppien ylitystä. Tai niin me luultiin... Jossain vaiheessa oli joku saksankielinen kyltti tien varressa, mutta juuri silloin oli hyvä meininki päällä ja hulppeita maisemia joten mentiin vaan. Puolentoista kilometrin korkeudessa sitten iski todellisuus vyön alle: tie poikki maan vyöryn johdosta! Vaihtoehdot olivat joko palata 200 km takaisin ja ottaa se sama juna Bad Gestainiin jota oltiin jo kerran tällä keikalla käytetty, ajaa Groslockner läpi ( Eevaa hirvitti jo ajatuskin) joka veisi melkein päivän ja nyt oltiin jo illassa tai sitten vetää Lienziin takaisin ja koukata Italian kautta Innsbrukkiin.

Siitä ei sit saanut mennä

Ihan hyvännäkönen tie ja maisema se olis kyl ollu...

Päätettiin sit ottaa Italian kautta, Hensku kun ei ollu siellä koskaan poikennutkaan... Eli alamäkeä Lientziin. Matkalla juotiin kahvit asiallisessa motoristikahvilassa about 12 km Lientzistä pohjoiseen.

Asiaa, tänne olis voinu jäädä yökskin.

Vähän Lientzin jälkeen sit siirryttiin Italian puolelle. Kyllä täytyy myöntää, että pienilläkin tiemäärärahoilla näköjään tulee toimee, Puolassa on tiet paremmassa kunnossa kuin pohjois italiassa. Olisi ollut nautinnollista mutkapätkää mutta iha luokaton pinta, tuntui välillä että paikat lähtee hampaista!

Muutama kymmenen kilometriä sitä rynkytystä, ilta reilusti yli seitesemän ja Eeva alkoi oikeesti väsyä ja huomasi jopa peileistä että nyt alkaa matka painaa.

Ensimmäinen about sopivannäköinen hotelli sitte poimittiin tien varresta. Ja ei ollut huono osuma ollenkaan! Huone 96 euroa pitäen sisällään illallisen ja aamupalan (siis kahdelle!) ja pyörät lukittuun autotalliin! Käytiin suihkussa ja mentiin illalliselle ja siinä vaiheessa oli yllätys melkoinen, illalliseen kuului tietenkin alkupala salaatit, mutta sitten tulikin alkuruokana loistava spaghetti bolognese ja varsinaisena pääruokana ehkä parhaat schnitzelit koko keikalla! Ja jälkiruokana sellaiset kakut ja hedelmäsalaatit että!

Maisemakaan ei ollut pahempi, etenkään täällä takapihan puolella. Kannatta painaa mieleen hotelli Sonnblick jos näillä kulmin liikkuu, tätä kehtaa kehua! http://www.sonnblick.it/

Näkymä partsilta

Päivän mietelause katsoessa about kilometrin kylän yläpuolella sijatsevaa maatilaa: Miten mahtaa pikku Heidiä sylettää kun mamma tulee ja sanoo "hilpasetkos litran maitoa tuolta kylän kaupasta kun unohdin ottaa käydessäni..."