Koettelee vaan ei hylkää... Eteläsaksaan Bad Bayersoen about 200 tuskaista kilometriä...

Aamulla vedettiin aamupalat hotellilla ja kuultiin, että paikka oli eilen vasta auennut! Jos palvelu ja hinnat pysyy tollasena niin suosio on oikeesti tattu. En muista koska viimeeks olis noin ystävällistä porukkaa ollut.

Lähdettiin sitten nousemaan Brennerpassin kautta Itävallan puolelle. Jos joku on joskus noita teitä ajanut tietää että maisemat ja mutkat ovat kohdillaan. Ajoittain etenkin alussa mennään laakson pohjia pitkin varsin rauhallisissa mutta jylhissä maisemissa mutta sitten kun ylös päästään niin nautinto on varmaa.

Brennerin solan alakertaa...

Ajettiin Innsbruckin läpi ja meinattiin tappaa, joutua käsirysyyn jonkun paikallisen polkupyöräilijän kanssa. Kaveri veteli serpenttiiniä alas sellasta viittä - kuuttakymppiä tasan keskellä tietä eikä millään väistänyt, ei autoja eikä meitä! Mä vetäsin ihan iholta ohi kun tilaa ei enempää ollut ja Eeva tais käydä yhtä lähellä. Oli ihan hilkulla etten potkassu kaveria kumoon, senverran meinas sen asenne sapettaa...

Lähdettiin Garmis Prtenkirchenin upeille mutkille kohti Oberammergauta ja Eeva alkoi valitta ettei mopo vaihda vaihteita kovin hyvin. Säädin jollain taulla vähän vaijeria ja hetken toimi paremmin, mutta kun käännyttiin Oberammergaun suuntaan ja jouduttiin seisomaan jonossa ylämäessä kun joku motoristi oli huokassu huolella seinääs alkoi oikeet ongelmat.

Ei tiedä kuin pahasti kaveriin oli sattunut, paljon oli kuitenkin jonoa pelastustöiden aikana...

Sit kun laskeuduttiin serpentiinejä niin Eeva alkoi vaikuttaa jo todella tuskaiselta. Pari kertaa vielä koitettiin säätää, mutta ei enää parantunut kytkin. Loppu mikä loppu. Seuraava kylä oli Bad Bayernsoil tai jotain vastaavaa ja sinne siis. Eka gasthaus alle mitä löytyi ja kamat sisään.

Mä sit kävin avaamassa kytkintä ja totesin että tää lähtee tästä lähinnä lavetilla jonnekin huoltoon. Nettiyhteys on aika heikko mutta onneks suomessa on tuttuja joilla on aikaa kaivella nettiä. Jumalattoman iso kiitos Konttisen Timolle avusta! Aamulla soittoja muutamaan paikkaan ja katsotaan miten päästään edistymään.

Suru on surijoille joten mentiin syömään hyvin ja kun jostain taustalta kuului koko ajan iloista tirolilaista torvimusiikkia niin olihan se poikettava katsomaan. Siellä nahkahousupapat veti hilipatipippaata puolen kylänväen hurratessa ja meininki oli ihan erilailla reipasta ku suviseuroissa.

Oikeesti hirvee meininki täällä!

Katotaas mitä huomenna osuu kohdalle... Pelottaa vähän.