Vielä jaksaa, Varkauden ja Joutsan kautta rikkomaan rengas Hartolaan

Päivä lepoa saa riittää! Perjantaina aamupäivällä taas kamat pyörän päälle, nyt myös teltta, ja nolla kohti Varkautta ja HDCF:n kesän päätapahtumaa.

Oli upea keli ajaa vaikka pudottelinkin reipasta vauhtia ihan vaan pääteitä pitkin. Mikkelistä hain kakkutarvikkeet sivulaukkuun ja Varkauden KUntorannassa olin jo kolmen paikkeilla.

Oli kuumaa ja kaiken lisäksi huomasin että oli unohtuneet noi shortsit pakkaamatta. No, ilta hoitanee asian. Tein perinteeksi muodostuneet mansikkakakut valmiiiksi ja lähetin kutsut tekstiviestillä niille joita en ollut vielä nähnyt alueella. Paha kirittäjä oli Kotiteollisuus joka möykkäsi tunteella juhlateltassa, mutta kaikki kakut menivät varsin nopeaan tahtiin.

Oli oikein kiva ilta tuttujen ja ystävien kanssa.

Lauantaina aamupalan ja HDCF:n virallisen vuosikokouksen jälkeen pakkailin teltan ja suuntasin kohti Joutsan Chopper showta kun en siellä ennen ollut ehtinyt poikkeamaan. Todella upeita pyöriä toista sataa kappaletta ja pieni kylä aivan sekaisin iloisista ihmisistä ja tanakasta V-2 moottorin lätkytyksestä.

Tunnin verran tapailin tuttuja ja ihailin pyöriä kunnes oli taas aika lähteä tien päälle. Pitäisi vissiin kotonakin ehtiä poikkeamaan.

Parisen kymmentä kilometriä kun olin ajanut alkoi pyörä hieman heijata, ajattelin aluksi että tiessä on pahat urat, mutta varmuuden vuoksi kuitenkin pysäytin bussipysäkille. Takarengas oli melkein tyhjä! Tuuppasin sitten paikkapullon sinne sisään ja lähdin ajamaan eteenpäin tasaista vauhtia että liima leviäisi kunnolla.

Pääsin vajaat kaksi kilometriä eteenpäin kun koko takapää meni aivan hervottomaksi ja oli todella vaikeaa pitää pyörää edes tiellä! Rengas meni ja huolella.

Tuolta tulin, tuonne olin menossa ja tässä se tapahtui. Koskaan ennen se ei ole tapahtunut tässä...

Varsin tyhjä ja rikkinäinen rengas

Onneksi kohdalla oli bussipysäkki ja siihen sitten soittelemaan kaikkia mahdollisia ja mahdottomia tuttuja läpi että olisiko mahdollisesti jotain kuljetusta saatavana edes jonnekin. On noi mustat nahat melkoisen kuumat muuten ilman mitään varjoa keskellä peltoa!

Sain Hartolasta Oksasen Jarrun kiinni ja hänellä sattui olemaan aikaa ja kippaava perävaunu joten pyörä kyytiin ja kohti pääkaupunkiseutua.

Että sellainen syntymäpäiväreissu. Hajosihan se viimeinenkin pyörä perheestä...