Elämä hymyilee taas, Bad Bayersoie - Fuldan kupeeseen 406 km

Aamupäivä meni ihmetellessä saksalaisen täsmällisyyden  hedelmiä ja etsiessä Eevan pyörälle huoltoa. Timolta tuli yhtreystiedot neljään pajaan. Lähin niistä oli Bernies Harley, paikalliset tunsivat tyypin ja kuvailivat erittäin persoonalliseksi ja täysin sekopääksi. Koitin soitella hänelle aamusta, mutta mikään numeroista ei vastannut. Paikalliset epäilivät olevan jollain tallilla elämää kaameemmassa kanuunassa.

Augsburgin virallinen dealeri oli poissa laskuista liian pitkän matkan ja maanantaina kiinni olevan huollon takia. Landsbergissa oli kaksi kioskia 50 km:n päässä ja toiseen koetin soitella, mutta vastaaja ilmoitteli, että mitään ei aukee ennen puoltapäivää. Joten sit soiteltiin Funhouse 66 nimiseen putkaan. Siellä oli aikaa ja leluja, mutta ei lainkaan kuljetusta...
Tunti paloi sitten kuljetuksen järjestelyihin. Kaikki paikalliset käytiin vuorotellen läpi ja kenelläkään ei ollut mahdollisuutta ennen iltaa. ADAC oli täysin viimeinen vaihtoehto ja sieltä luvattiin, että puolelta päivin olisi lavetti pihalla, hintaan 357 € !! Käyttävät hädänalaisten asemaa hyväkseen.

Siinä pihalla sit odotettiin lavettia saapuvaksi - ja odotettiin. Ja soiteltiin perään periaatteella mitä v****a! Ja aina vastattiin, että kyllä se on tulossa. Tulihan se, melkein tunnin myöhässä! Luottamus ADAC´iin laski aika vahvasti.

Hensku ja Juha sitten polkaisivat suurella tunteella ja tukkaa tuulettaen Funhouse 66:n pihalle. Hieman myöhemmin sitten tuli ADACin hinuri. Käsittämätön paperijumppa ja ihan kauhee säätö, että saatiin Sportti levetilta alas ja työn alle...

Jo on sävysävyyn toi hinuri ja hinattava...

Nuorimies otti mopon haltuun ja mä assisteerasin. Ihan syystä, pajalla on aika hyvin autoja ja mopoja, mutta vain uudempaa kalustoa. Mä kovasti lainasin työkaluja että saatiin enska auki. Siinä vaiheessa paikalle soitettiin paikallinen Sportster-specialisti, reilusti yli kuuskymppinen gubbe, joka tuli koiraa taluttaen paikalle ja asiat alkoivat sujua. Puolen tunnin kuluttua oli kalusto läjässä ja pappa sääti kytkimen kohdalleen ja veti testilenkin ilman kypärää ja sandaaleissa hiukka lujaa!

Eevaa iski ADAC vielä kerran vyön alle, kuski tuli vaatimaan vielä viittäkymppiä kuljetuksesta, kun kuulemma ei saanut tarpeeksi... Luotto ADACiin on siis ihan nollissa! Mutta Funhouse 66 teki upeeta jälkeä. Osin kyllä mun kaluilla...

Vähän toi on rytöläjä mut toimii, ja palvelu kohdallaan

Loppupäivä menikin tietä niellen. Urakoitiin nopeinta mahdollista reittiä kohti pohjoista tietöitä väistellen ja taas vaihteeksi Romantiche Strassen lehmänpaskan tuoksuja haistellen. Hanuri puutui, mutta pakko oli painaa, ettei huomiselle jäis löiian pitkää sessiota. Siinä varttia vaille yhdeksän paikkeilla ajettiin pois isolta tieltä ja navin mukaan suunnistettiin pienenpieneen kylään Fuldan lähellä.

Hotelli oli taas tyypillinen saksalainen maalaisgasthaus, halpa ja mahtava palvelu. Keittiö oli jo kiinni mutta pahimpaan nälkään ne taikoivat rinkeleitä ja sipsejä. Ja alakerrassa oli ihan aito Gegelbaana! Ihan naruilla ja saksalaisena versiona! Kapea rata, narukeilat ja reiättömät pallot! Pääsin koittamaan ja melkein sain kaadon, älkää kysykö monennellako yrityksellä... Nyt voi mennä nukkumaan rauhassa, tääkin on koettu...

Tää Gegeljuttu on aika hauska, vähän poikkee keilailusta

Kaatoni jälkeen keilat nousevat narujen varassa