Aamulla ei pidetty mitään kauheeta kiirettä. Merisää oli luvannu yölle myrskyä ja aamllekin varsin kovaa tuulta joten ei pidetty mitään isoa kiirettä aamiaisen kanssa ja juteltiin muiden venekuntien kanssa ihan kaikessa rauhassa. Aamu oli kaunis ja ainakaan Ordslandetin satamassa Bärosundissa ei kovin kauheesti edes tuullut.
Paitsi kun irroitettiin köydet alkoi juuri sen verran puhallella, ettei viitsitty koittaakaan septintyhjennykseen vaan mentiin suosiolla suoraan puutarhaväylälle ja kotia kohti. Tavoitteenahan oli siis Lähteelä joka oli jo menomatkalla todettu mainioksi paikaksi. Runsas maili puskettiin koneella, se mutkainen ja ahdas osa väylää. Samalla Eeva etsi vaatteitaan kun ei ollut ihan varma oliko kaikki vielä mukana vai oliko jotain jäänyt matkan varrelle.
Nostettiin taas genuaa ja matkavauhti alkoi olla ihan asiallista! Vedeeltiin puutarhaväylää silleen tasaiseen 5 solmun keskinopeutta ja parissa avonaisessa ppaikassa käytiin lähellä 6,5 solmua ja se on tälle vanhalle rouvalle ihan hyvä vauhti! Runkonopeus kun tällä on muistaakseni 6,5 solmua ja sen jälkeen saattaa olla ajoittain jotain ohjelmaa.
Ohjelmaa seurasikin sitten kun saavuttiin Porkkalanselälle! Väylä menee sieltä pohjoispäästä poikki selän noin 4 mailin matkan ja kun sinne saavuttiin alkoi ihan toluton rynkytys. 1,5 m ristiaallokko ja tuuli nousi 13 m/s ja ihan suoraan oikealta kyljeltä. Vähän siis eri suunnasta kun allokko pääsääntöisesti tuli. Eevaa alkoi vissiin jo vähän huolestuttaa kun Marlene ryski ja niiaili siinä aallokossa. Otettiin genuaa sisään "jonkun" verran, eli jätettiin sitä muutama neliö vetämään.
Vauhti pysyi siinä 5 solmun paikkeilla ja vene laukkasi kuiin villi ori, vanhaks rouvaks... Rynkytys oli sitä luokkaa että jossain vaiheessa kajuutasta kuului reippaampaakin helinää ja kun mä pinnan takaa kysyin Eevalta että mitä hittoa siellä tapahtui niin vastaus pikaisen vilkaisun jälkeen kuului: "hella ja kaikki sen ympäriltä on lentäny lattialle". Kyllä se aika tanakasti kiinni oli kun mä kaiken keväällä tarkistin...
Vaurioita ei käyty siinä vielä tarkastelemaan vaan taisteltiin rauhallisemmille vesille ja Lähteelä tuli vastaan nopeammin kuin oletettiinkaan. Meinattiin oikeesti ajaa ohi kun oli niin huikee meininki päällä!Tuli kiire laskee purjeet ja ajaa satamaan vaurioita tarkastamaan.
Hella oli tosiaan tasoineen repeytynyt irti liimauksistaan, tarttee varmaan varmistella satamassa kunnon ruuveilla tuo värkki. Munat oli tuhannen päreinä pitkin lattiaa ja kaikki muukin siellä sun täällä. Hellan toisen polttimen nuppi oli ottanut osumaa sen verran että huomenna tehdään aamupala yhdellä polttimella ja kotona etsiskellään varaosia. Mutta kokemusta rikkaampana ja tuli testattua Marlenen merikelpoisuus. Eevakin tunnusti että nyt uskaltaa lähteä vähän kovempaankin keliin kun tietää että vene kestää ja sillä pääsee sinne minne pitää.
Lähteelässä siivottiin kajuuttaa ja muutenkin järjesteltiin venettä, syötiin varsin maittavat filepihvit kunhan kosteahkoista puista oli saatu hiillos aikaan ja nyt kirjoittelen tätä odotellen saunan alkua kauniissa auringonpaisteessa veneen kannella. Kyllä elämä on vaan mukavaa aina välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti