Meripäivä apinoilla höystettynä.

Aamu aukesi pari tuntia normaalia aikaisemmin koska oli tarkoitus lähteä retkelle merelle koko päiväksi, katsomaan apinoita. Tavallaan ihan loistavaa, sillä auringonnousu sekä parvekkeella että aamiaishuoneessa oli ihan satumaisen kaunis! Tarttis varmaan joskus toistekin herätä näin aikaisin, että sais ton kuvattua kunnolla ihan rannalta käsin.

Ei huano

Aamiaishuoneessa melkein parempi

Kasilta tuli pieni Hiace keräämään kyytiin hotellin edestä. Ja nyt puhutaan ihan oikeasta ekan sukupolven Hiacesta. Laatikko korisi, kone huusi apuva ja iskunvaimennus oli kuollut Kekkosen aikaan, mutta vehje kävi ja kukkui kuten aina ennenkin. Yhtään en ihmettele miks nuo autot on Afrikassa haluttua kamaa. Ilikiliikkujiahan ne on! Matkalta kerättiin porukkaa kyytiin, mukana mm. suomalainen pariskunta Oulusta ja sit satamaan ja laivaan. Hanhien uskollisen konsertin saattamana. Eivät onneks käyneet kimppuun...

Vahtihanhet

Kruisailtiin ensin jokea/lahtea pitkin avomerelle. Matkalla oli värikkäitä kalastaja-aluksia joissa porukka lajitteli yöllä saatuja kaloja jatkotoimia varten. Kaunista ja idyllistä. Avomerellä oli jumalaisia maisemia ja ainakin sata harmaan ja sinisen eri sävyä. Kamera ei kerro mitenkään totuutta, maisema oli paljon kauniimpi ja satumaisempi.

Runsaan tunnin puskemisen jälkeen oltiin saaen edudtalla, kippari sanoi että nyt pikkuveneeseen ja rantaan. Ja ei sitten mitään muuta mukaan ku kuteet ja max kamera, tai joku muu tallennusväline. Saari on luonnonsuojelualue ja siellä asuu suuri ja vilkas apinayhdyskunta. Apinat tykkää käydä taskuilla ja kaikki ylimääräinen roskaa saarta.

Rouva muikeena

Huomattavan ankee paikka kämpälle

Ei tee oikeutta sävyille

Pojat venaa

Veneiltiin sinnne ja vietettiin puolisen tuntia hauskaa aikaa ihatellen apinoita, jotka ei kauheesti turistia vierastaneet. Jos ihminen käänteli kiviä, niin kohta pari kaveria oli vieressä tekemässä samaa. Etenkin kaks vesseliä jäi mieleen, pieni poikanen jolla kallo pilkisti päänahan alta ja turkki oli oikein huono. Kaveria on selvästi joko kurmootettu, tai sitten on sattunut joku onnettomuus, jossa on käynyt oikeasti pahasti. Oululainen lääkäri arvioi, että tuskin tuo raukka elää viikkoakaan, vaikka lauma miten pitäisi huolta siitä, komplikaatioiden riski on liian suuri.

Onhan näitä

Apinoiden kuningas?

Toinen joka jäi mieleen, oli kaveri joka oli löytänyt 4 cl:n shottipullon jostain rantahiekasta ja varjeli sitä suurimpana aarteenaan. Jotenkin tuli juoppo suomalainen mieleen. Käveltiin kuvaamassa muutenkin maisemia, saari oli todella kaunis ja maisemat ympärillä myös.

Suomalainen mies?

Turkin hoito menossa

Sä käännät kiviä? Mä kans...

Miehistö hätisti yhteysveneeseen tunkeutuneet vapaamatkustajat (apinat) pois kyydistä ja palattiin laivalle uimaan. Vesi oli lämmintä, suolaista ja sametin pehmeää. Virta oli kyllä melko voimakas, kun hyppäsi uimaan laivan keulasta niin muutaman sekunnin päästä oli sopivasti uimaportaiden luona laivan perässä...

Yrittivät vapauteen

Lounas katettiin ja lähdettiin takaisin päin. Maisemat oli edelleen yhtä komeita kuin mennessä, ja juuri ennen kuin tultiin joen suistolle, iskettiin ankkuri pohjaan ja annettiin mahdollisuus koittaa kalaonnea. Syötteinä käytettiin katkoja joita meillä myydään Prisman pakastealtaasta 16 €/kg, mutta hyvin ne tohonkin toimi. Mä sain 7 fisua ja ainoo ku tais saada enemmän, oli aluksen kapteeni jolla oli ihan omat systeemit. Mutta hauskaa oli ja nyt on kalastettu täälläkin menestyksekkäästi. Pieniä olivat mutta kalaa kuitenkin, henkilökunnalla on illalla grillibileet kalaisana.

Pieni,mutta syötävä

Takaisin tullessa esitettiin kuskille pyyntö, että jos hän jättäiskin meidät Hua Hiniin kaupoille ettei ihan erikseen tarttis tulla takaisin huomenna. Piti vähän tuliaisia hankkia ja Cha-Amin valikoimat on vähä pienemmät kuin naapurikaupungissa. Sitäpaitsi saatiin keikan ekat asialliset kahvit Starbuckissa :)

Illalla rouva hierottiin jaloista hyvin, mä olin jo kokeillu eilen niska-, selkä-, jalka- ja päävastaavaa ja totesin että se metrin mittanen täti on selvästi vetäny jotain kummallista kun tuntui niin imakalta selässä ja hartioissa. Tais hän hyppiä koko painollaan mun hartioiden päällä. Mä jätin tänään väliin, kun aurinko on vähä pehmittäny hartioita, mutta huomenna kyl taas.

Käveltiin melkein kylän toiseen päähän ja löydettiin ravitola nimeltä Coco Buono ja tätä voi oikein sydämestä suositella. Ruoka oli loistavaa ja palvelu myös. Koko henkilökunta korkeintaan kolmekymppisiä nuoria aikuisia, jotka selvästi tekivät työtään sydämellä. Jatkoon!

Ja hotellille valmistautumaan homisen rentoon rantapäivään...