 |
| Vallihaudan portti sisäpuolelta |
 |
| Talo kuin karamelli, ympärysmuurilta katsottuna. |
 |
| Hensku puolustaa kaupunkia sateenvarjolla |
 |
| Hieman kapeempi kuja |
Sitten vauhdilla kamat kasaan jam pyörien päälle. Ja kumipuvut päälle! Pyörät olivat yötä hotellin biergartenissa lukkojen takana. Ennenkin saatu samaa palvelia ja hyvältä se taas tuntui.
 |
| Sataa sataa ropisee... |
Lähdettiin ajamaan ja sade loppui aika pian. Marjo oli todennut aamulla saman asian minkä mä olin jo edellisenä iltana havainnoinut, etujarrua ei ole! Jotenkin haisi jarrusylinterin männän ongelmalta. Lisäksi kun Eevalle piti saada jostain asiallisesta kaupasta se takavalopolttimo niin ekaks etapiks naviin laitettiin Augsburgin Louis.
Ajettiin "romantiche strassea" pitkin kauniissa maalaismaisemissa ja ihan kauheessa sianpaskan hajussa, romantiikka oli varsin kaukana... Maisemat kyllä hyväilivät silmiä mutta haju ei juurikaan muuta. Mutaman kymmenen kilometrin jälkeen pysähdyttiin vaihtamaan kumipuvut pois ja koittamaan saisiko sen etujarrun toimimaan.
 |
| Kumipuvut siviileihin Romantiche strassella |
 |
| Marjon jarrua korjataan |
 |
| Eeva rukoilee että se onnistuisi. Ei onnistunut... |
Jarrua ei siis saatu korjattua, joten aika rauhallista tahtia ajeltiin Louisille. Muut sinkoili shoppailemaan motoristin taivaaseen ja Juha meni Marjon kanssa paiskaamaan mopon paikalliselle pajalle jarrun laittoon. Kyytiin tarttui se takavalopolttimo ja vähän kaikenlaista vaatetta, kypärähuppua ja muuta tarpeellista.
Poikettiin syömässä ja haettiin Marjon pyörä korjaamolta. Nyt jarru toimi ja jatkettiin matkaa. Juuri ennen Myncheniä alkoi näyttää taas siltä että vettä tulee kohta ihan asenteella joten kumipuvut päälle. Navigaattori teki pienet koistiset ja ajettiin sitten Mynchenin läpi kumipuvuissa tietöiden joukossa. Kolme varttia silkkaa tuskaa...
Kaupunki loppui ja sade alkoi. Motarilla Eevan pyörästä murtui oikeanpuoleisen peilin varsi ja kikkare pomppi reilun satasen vauhdissa Henskun polveen! Onneksi ajohousuissa oli polvitoppaukset paikoillaan, muuten osisi saattanut tulla kipeää isommalla kädellä ja rumaa jälkeä.
Sade yltyi varsin vauhdikkaaksi ja Eeva meninasi kaataa pyörän yhdessä motarin rampöissa kun oli varsin liukasta asvalttia. Muutenkin saatiin körötellä
aika rauhallisesti eteenpäin kun vettä tuli vedenpaisumuksen vauhdilla ja näkyvyyv oli jossain vaiheessa aika olematon.
Rosenburgiin kuitenkin päästiin ja mukava hotelli löytyi aivan keskustan tuntumasta. Pyörät parkkiin ja parit oluet. Syömään hyvin ja elämä alkoi pikkuhiljaa voittaa.
Kyllä se tästä taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti