Sadetta ja hassuja tunneleita, Rosenheim – Villach 269 km oli eilen kun ei ollut illalla nettiyhteyttä

Aamulla pakattiin pyörät ja Henskulla oli pieniä ongelmia. Ensin ei löytynyt tankinsuojamattoa ja sitten pyörän jalka upposi pehmeään pihaan ja pyörä kyljelleen. Ei vammoja pyörään, Henskulla selkä jumissa ja henkisiä kolhuja.

Ensimmäinen pysähdys oli jo parin kilometrin päässä Louisilla josta etsittiin Eevalle uudet pyörän peilit, Hensulle uudet vedenpitävät ajokengät ja Eeva tais löytää uuden nahkaliivin. Pihassa punnerrettiin peilit Eevan pyörään. Kiirettä eteen päin ei sitten ollutkaan, kun satuttiin katsomaan ulos. Vettä tuli taivaan täydeltä, ja niinpä pidettiin samalla sadetta hetken aikaa. Tais toista tuntia siinä palaa.

Valittiin moottoritien sijaan pikkuteitä Villachia kohti, ajoittain satoi ja ajoittain oli poutaa. Maisemat alkoivat muuttuivat koko ajan huikaisevammiksi. Tie mutkitteli jokien ja järvien rantoja seuraillen laaksoissa. Loferissa pidettiin tauko: Vedettiin parkkiin pienen kahvilapizzerian eteen ja katsottiin, että ei se vielä taidakaan olla auki. Yllätys oli melkoinen kun paikan pitäjä tuli avaamaan ovea ja kysyi selkeällä suomenkielellä että saisiko olla vaikka kahvia! Juotiin kahvit ja juteltiin rouvan kanssa. Oli kovasti mielissään, kun sai taas puhua suomea. Kertoili asuneensa alueella melkein 30 vuotta ja pyörittää miehensä kanssa paria ravintolaa alueella.

Vöhö kosteeta oli

Mutta maisemat oli komeita!

Jatkettiin matkaa Zell am Seen kautta kohti Bad Gestainia. Maisemia ihaillen ja sadetta väistellen. Poikettiin syömässä Bad Hofgasteinissa matkalla. Bad Gestainissa oli komeat mutkat ja aivan hillittömän kauniit maisemat. Tie jatkoi nousuaan ja yllätys tuli vastaa Böcksteinissä. Tie loppui seis-merkkiin ja juna-asemalle...

Bad Hofgasteinissa syömässä

Siinä sitten karttaa tutkittiin, arvuuteltiin ja ihmetetliin pienessä tihkusateessa ja todettiin, että navigaattori oli oikeasti etsinyt suorimman reitin Villachiin, siinä vaan sattui olemaan muutaman kilometrin junatunneli välissä! Ostettiin liput junaan, ajettiin pyörät junan vaunuun ja mentiin pehmeille jakkaroille sadeasuissa lämmittelemään.

Junaa odottamassa

Pyörät junailee

Pysyykö ne nyt varmasti siellä pystyssä?

Parinkymmemem minuutin kuluttua ajoimme pyörät taas laiturille Malnitzissa. Olipa miellyttävä kokemus – kertakaikkiaan. Tuuli aika reippaasti ja oli melkoisen kylmää, mutta mitäpä ei kestäisi keikan ensimmäisten kunnollisten serpentiinieiden vuoksi! Niinpä jyristeltiin alas malmikasoilla, kuin talvella laskettelurinteitä ikään. Upeaa ja mahtavaa!

Iltahämärissä oltiin Villachissa ja aloitettiin hotellin etsintä. Keskikaupungin tarjonta ei vastannut toiveitamme, joten pyörät ympäri ja kohti maaseutua. Löytyi aika edullinen ja kiva zimmer frei -paikka viiden kilometrin päästä keskustasta.Ruokapaikkakin löytyi kilometrin päästä ja siltä sellaiset eväät että napa rutisi. Onneksi tarvitsi sitten kävellä takaisin majoitukseen että ehti hieman lihaklöntit sulaa vatsassa...

Komeaa maisemaa

Kadunvarsia pikkukylästä