Aamulla kun herättiin niin suunnitelma oli selvä, kamat pakettiin ja tietä pitkin. Alkumatka vedettiin isoa tietä pitkin Oravikoskelle jossa poikettiin ihmettelemässa Hanxin tehdasta ja tehtaanmyymälää. Itse johtaja osui paikalle moikkaamaan ja esittelemään laitosta. Frederick vaihteli yhteystietoja kun sille isona miehenä luvattiin tarvittaessa tehdä ihan mittojen mukaan kalusto. Ja Liliania ei meinannu saada irti uudesta ajotakista joka oli kyllä niin pariisilaismallinen niin pariisilaismallinen. Väitti menevänsä illalla Camp Elyseelle ajotakissa kääntämään katseita...
|
Johtaja esittelee laitosta |
|
Täällä ne tehdään! |
Siitä jatkettiin sitten mukavia pienempiä teitä Kangasniemelle ja ihailtiin kekisuomalaista järvimaisemaa. Vaihdettiin pyöriä seuraavalle jaksolle ja täytyy myöntää että Frederick näytti aika isolta risukeulan päällä. Mulla taas oli ongelmana taipumus vaipua uneen kun ei se Triumppi vatkaa yhtään, tuulilasi pitää huolen ettei ilmavirta liikaa vilvoita ja cruise hoitelee vauhdin. Onneks oli senverran mutkainen pätkä ettei ihan ehtiny nukahtamaan. Etenkin kun Frederickillä ja navilla oli snadeja keskinäisiä ymmärrysvaikeuksia ja vedettiin kympin ylimääräinen lenkki hiekkateitä pitkin...
|
On toi Trumppa vaan aika korkee |
|
Kangasniemi on kaunis |
Joutsassa vaihdettiin mopot takaisin oikeille kuskeilleen ja Frederick oli sitä mieltä, että käsien vapina saattaa lakata jopa ennen iltaa.
Ajeltiin Pulkkilanharju läpi rauhallisesti ja pariin kolmeenkin otteeseen vieraat pysähtyi kuvailemaan paikkoja. On kuulemma senverran eteläranskalaisesta maisemasta poikkeavaa että kannattaa dokumentoida että muutkin uskoisivat.
Syötiin eväät Vääksyssä ja pysähdyttiin Körrin pihalla moikkaamassa Asikkalan kalakaveri Jari Oksasta ja poimimassa kyytiin savustettua lohta ja silakkaa. Illalla sitten ne syötiin sellaisella halulla että väittivät jo tuosta löytyvän syy tulla uudelleen suomeen...
Pikatietä pikavauhtia Espooseen ja loppuilta menikin sitten pyykkiä pesten ja skypekokouksia pitäen. Kummasti sitä asioita kasaantuu vaikka ei viikkoa kauempaa poissa oliskaan...
|
Frederick kokoustaa ranskan moottoripyöräkouluttajien kanssa olohuoneessa, mulla oli samaan aikaan vähän lyhyempi vastaava sessio Brysseliin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti