Tänään oli turismipäivä. Tehtiin hyvä aamupala ja Eeva ja Marjo lähtivät sen jälkeen Lovren kylään kävellen tutustumaan paikkoihin.
 |
| Lovren hautausmaan näkymiä |
 |
| Lovren vanhankaupungin idylliä ja meininkiä |
 |
| Veden väriä ja kirkkautta rantabulevardilta nähtynä |
Hensku ja Juha lähtivät pyörillä kiertämään Istrian niemimaata. Rantatietä lähdettiin työntämään kohti Pulaa. Ihan pikkuisen tihkutti vettä alkumatkasta, mutta maisemat olivat jumalaisen upeita! Kovasti oli mutkaista rantatietä ja kirkkaita vesiä. Hieman noi hitaat rekat aiheuttivat tukosta, mutta kivaa oli silti.
 |
| Maisemaa rantatieltä |
 |
| Veden väri kohdallaan |
 |
| Kyllä näissä ajelee |
Pulaan tullessa oli muutama hidasteleva rekka taas edessä ja rykäistiin sitten niistä ohi hieman reippaammalla kahvankäännöllä. Ja edessä seisoi poliisi. Meinasi kyllä ottaa pumppu ylikierroksia pari kertaa kun koppalakki vilahti edessä. Mutta onneksi hän oli ohjaamassa liikennettä tietyön takia kiertotielle. Eli matka jatkui muutamaa kolimetriä pitempänä.
Pulassa kierreltiin lähinnä amfiteatteria ja satamaa. Muuta nähtävää siellä ei juuri ollutkaan. Mutta amfiteatteri oli aika magee. Augustinuksen rakentama ekalta vuosisadalta. Aikoinaan sentään rakennettiin kestäviä rakennelmia. Vähän harmitti kuitenkin, kun kuukauden kuluttua olisi paikalla Cocker Joe ja Leonard Cohen yhteikeikalla...
 |
| Nyt ollaa pahasti Pulassa |
 |
| Nykyajan gladiaattori 2000 vuotta vanhassa amfiteatterissa |
 |
| Alkoholiton olut ei näy, melkein 30 astetta hellettä ja ajokamat |
Jatkettiin sit rantaa ylöspäin, tai paremminkin sisämaan kautta suoraa ja tylsää tietä. Mentiin siis etsimään ruokapaikkaa Rovinjista. Sellainen löytyikin hieman kylän ulkopuolelta, kiva italialaistyyppinen ravintola, josta sai jumalaisen hyvää tryffelipastaa ja pienet sammakot loikkivat viihdykkeenä pöydän viereisillä portailla.
 |
| Piänet sammakot |
Tankattiin ja suunnattiin sisämaahan Motovunin suuntaan. Ihan hillittömiä mutkateitä! Valitettavasti vain pinta tiessä oli aina välillä varsin huono. - Mutta ne maisemat ja serpentiinit. Alkoi pikkuhiljaa tuntua lomalta. Vähän väliä pidettiin taukoja kuvien takia ja samalla katsottiin että alkaa pikkuhiljaa noi renkat saada oikeeta muotoa saksan baanojen jälkeen.
 |
| Motovunin kaupunki laakson toiselta puolen |
 |
| Tuosta alas |
Sit mentiin muutama kymmenen kilometriä todella upeasti imevää ja joustavamutkaista tietä hyvällä pinnalla. Ja seuraavaksi alkoi varsinainen nautinto. Ensin pienenpientä kiharaa alas ja ylös niittyjen keskellä ja sitten mentiin ylös. Todella ylös! Tie kiipesi 1400 metriin luonnonpuistoon ja matkalla oli jokunen kymmentä tiukkaa serpentiininimutkaa joista tiukimmissa näki melkein oman takavalonsakin! Ylhäällä pidettiin kuvaustauko ja vedettiin henkeä.
 |
| Näkymä Rijekan suuntaan luonnonpuistosta (1400 m) |
Kun oli kiivetty runsaasti niin pitihän sieltä alaskin tulla. Eli 1400 metriä alaspäin noin 140 serpentiinimutkan kautta suoraan rannalle! Vääntämistä mutta varsin kivaa!
Mentiin hotellilleja pikaisen suihkun jälkeen Opatijaan syömään hyvin.
Ai niin, sain hyviä uutisia Suomesta illalla, on kuulemma tullut pitkä paketti maahan. Saa Sohvi uuden etupään kunhan täältä ehdin takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti