Rantaa ja luontokohteita Honralla

Eilen työnnettiin scootterilla White Sandsin rannalle, joka oli entuudestaan tuttu ja ihan yhtä upea edelleen. Ainoana miinuksena, jos nyt jotain haluaa mainita, oli Juhan läheinen kontakti medusaparveen joka huiskutteli kuusi varsin kivuliasta polttomerkkiä, kolme oikeaan ja kaksi vasempaan jalkaan ja yksi vatsaan.Jostain syystä kuvia ei viitsitty ottaa, oli sen verran koristeellista jälkeä... Etikkasuihkeella pahin polte hallintaan ja kohti uusia kokemuksia.

Meirän Honra oikealla

 

Uusia kokemmuksia saatiin sitten illalla jolloin ehdittiin vihdoinkin yötorille pääkadun kulmille! Markkinameininki oli vallaton ja tavaraa oli käsin veistetyistä saippuoista kashmirekankaisiin silkkihuiveihin. Yleisimmin piraattituotteita muutaman bathin hinnoilla, mutta pakkokos niitä on ostaa, tai voi ostaa ja varautua pettymykseen. Otettiin virkistävät juomat ja kuunneltiin keskinkertaista trubduuria ja todettiin, että tänne huomenna uudelleen.

Nää on saippuoita! Kehtaisko käyttää?

Aamut terassilla ovat parhaita, silloin soivat lintujen konsertot, kun muuten on vielä hiljaista ja rauhallista. Paikallinen flora ja fauna ei ole ihan satasella hallussa, mutta on tunnistettu pihamaina-lintu, joku intian varis, nähty jokunen erikoisempi rataslaji sekä yks varsin värikäs siivekäs, jonka suvusta ja heimosta ei ole tuon taivaallista hajua. Korea on kuitenkin kuin riikinkukko ja nopea, kuvaa ei ole onnistunut ottamaan. Lisäksi on joku paikallinen merimetson sukuinen bongattu. Ääntä on ilmassa usein senkin edestä: vihellystä, huilun soittoa, sirkutusta, piipitystä, kehruuta, siritystä ja ties mitä kailotusta ja pipitystä.

Aamupalan jälkeen otettiin maastokelpoisimmat kengät jalkaan ja suunnistettiin scootterilla Khao Lakin eteläpäässä olevaan luonnonpuistoon. Paikka oli aika pieni ja kompakti, aika kiva kattaus täkäläiseen sademetsään ja polun päästä löytyi todella, todella kaunis poukama, sekä julmankokoinen käärme puunoksalla solmussa eilistä evästä sulattelemassa...

Etsi mato!

Poukamaa paikalliset kunnostivat juuri aika hyvällä pieteetillä ja Juha sai luvan testata uuden tupakkapaikan polttamalla viralliseti ekan sikarin kyseisellä paikalla. Hyvin toimi ja sai aplodit työmiehiltä.

Luontopolku oli tosiaan vain puolisen kilometriä pitkä, mutta todella kaunis pieni polku keskellä sademetsää. Polun varret oli aitoa sademetsää - ja se rapina, lintujen karjahtelu ja kaikki viidakon äänet oli ihan loistavaa kontrastia jossain ihan parin sadan metrin päässä kulkevalle maan vilkkaalle kantatielle.

 

 

Seuraavaksi päätettiin käydä katsomassa Ban Nam Khen -tsunami memorial. Mutta ensin piti saada soppaa Honraan ettei matka katkea kesken. Ainoa varsinainen ongelma oli, että huoltoasemia ei juuri mistään löytynyt! Kun ajettiin scoottervuokrauksen ohi ja Juha kysyi, että mistä hitosta täällä löytyy bensaa? mummeli hymyili ymmärtäväisesti ja sanoi, että ei juuri mistään muualta kun näistä paikoista ja paljonko saisi olla? Kerroin etä vitonen olis aika jees ja mummeli nosti takahuoneesta 5 litran flindaa ja tankkasi värkin!

Memorial park Ban Nam Khenissä oli kaunis, etenkin luonto ympärillä. Saksalaiset ovat rakentaneet monumentin tsunamissa menehtyneiden maanmiestensä ja muidenkin muistolle. Siinä on vähän sellainen Mooses jakoi vedet -teema. Harmooninen ja kaunis kokonaisuus. Mutta ne rannat! Ei oo täällä vielä tätä ennen noin kaunista paikkaa löydetty! Oli riuttaa joka hajotti aallot vaahtopäiksi ja loputtoman pitkä hiekkaranta. Muistomerkin vieressä oli suuren suuri Puddhan patsas ja pieni ravintola, jossa nautittiin kevyt lounas ennen kuin lähdettiin taas eteenpäin. Tänne ei ollut ihan helppo löytää, ilman google mapsia ja sitä rannetelinettä olis saattanut olla tekemätön paikka.

 

Seuraava kohde oli takaisintulomatkan varrella Sai Rung -vesiputous. Ihan kaunis ja kiva paikka, mutta näin keskellä kuivaa kautta ei han niin upea kun voisi olla sadekauden aikana. Norjassa vastaavia on 14 tusinassa, mutta täällä harvinaisempia. Käymisen arvoinen mesta kuitenkin. Näille ei ihan kaikkialta tehdää opastettuja retkiä, joten ilman Hondaa tätäkään ei olisi ollut kovin helppo käydä katsomassa.

Hotellille palatessa selvisi miks puolet parkkipaikasta oli aamulla liputettu "No parking" alueeksi. Hippi roikku pamunlatvassa tiputtelemassa kookoksia ja riipimäässä pois huonoja lehtiä. 10 kilonen potkupalon kokoinen jööötti saattais tehdä ilkeen vekin Nissanin kattoon...

Pyörän palautuksen jälkeen löntysteltiin kohti yötoria. Siellä oli taas menoa ja meininkiä. Kierreltiin pubeja ja ravintoloita ja lukemattomia kojuja. Maisteltiin hyviä juomia ja katuruokaa. Eevan mielestä etenkin sitä katuruokaa oli hieman liikaa. Juha löysi edukkaan JBL-bluetooth-kaiuttimen kohtuuhintan riittävillä ominaisuuksilla, katsotaan kuinka kauan kestää. Kuunneltiin trubaa joka oli hyvä ja veteli suurella tunteella klasarikamaa pubin nurkassa.

Joku osaa ottaa rennosti!

Hyvä päivä, huomenna varmaan otetaan vähän rauhallisemmin, kun on enää pari päivää aikaa, ennenkuin pitäis palata arjen harmauteen ja pakkaseen...