Aamulla aamupalan jälkeen Mr Sakin kaveri kävi tuomassa scootterin hotellille. Kuvattiin kumpikin laitos, että ei jää epäselvyyttä jos jotain sattuu värkille. Tätä kioskia voi varauksetta suositella Ao Nangin suunnalla jos joku lomallaan kulkuvälinettä tarvitsee. Vehkeet on suht uusia ja erittäin asiallisessa kunnossa, kypärät samaa sarjaa ja joka laitteessa on kännykkäteline kumilankavarmistuksella. Hintakaan ei ole ihan mahdoton, varmaan halvemmallakin saisi jostain, mutta helppous ja laatu ratkaisi.
Hypättiin siis ratsun selkään ja lähdettiin suuntaamaan kohti Klong Rootin kanaalia ja lampia. Matka meni oikein hyvin vaikka Eevaa vähän jännittikin paikallinen liikenne ja "vääränpuolinen" ajosuunta. Suomessahan Eeva ei nykyisin enää aja moottoripyörää, eikä oikein kyydissäkän pysty olemaan kun on rikkonut vasemman polvensa eikä saa ilman kivunhuutoja ajokamppeita päälle, mutta täällä kevyessä kesäkostyymissä hikoillen kyllä onnistuu.
Kanaali ja lammet olivat satumaisen kauniita ja siellä olisi ollut mahdollisuus mennä melomaan. Jätettiin kuitenkin homma väliin, sillä seuraavaksi oli meininki mennä Nong Thale -järvelle, jossa olisi ollut enemmän lääniä melooteille. Nong Thale olikin kaunis, mutta ei siellä mitään kanoottivuokraamoa ollut. Paikallinen neitokainen oli viettämässä siestaa tavarascootterinsa lavalla ja häntä hetki jututettiin kuvausten ohessa ja todettiin, että oliskin ollut liian kuuma keli meloa. Ei menty enää takaisin kanaalille vaan jatkettiin suoraan kohti Tiger Cave temppeliä.
Temppelialue oli huikea mesta. Käveltiin alueella ja ihasteltiin. Ei kiivetty 1243 askelmaa näköalatasanteelle, mutta ihmeteltiin mantran tapaista hymiää joka hiljaa soi kaiuttimista. Juhan mielestä siinä laulettiin "hummani hei" mutta Eevan mukaan se oli jotenkin "hummaani hundaioo". Sitä kun oli vartin kuunnellut, niin johan alkoi itsekin olla vaarassa vaipua tiloihin. Lisäksi todennettiin käytännön uskontodialogia kun musliminainen lappasi betonimyllyyn laastia ja hiekkaa buddhalaistemppelin remonttityömaalla. Onnistuispa joku tollainen toiminta muullakin niin maailma saattaisi olla hieman parempi paikka elää. Kuvia on sit vähän, bittiavaruus söi melkein kaikki...
Syötiin portin pielessä maukas ja edukas välipala ja hihiteltiin itseksemme kahdelle aasialaissyntyiselle nuorelle naiselle, jotka jakoivat ateriaansa kulkukoiran kanssa ja saivat tästä niin uskollisen ystävän, että veikkaamme koiran seuraavan heitä hotellille asti. Sen verran oli koiran katseessa kiintymystä, aasialaisilla hyvillä käytöstavoilla höystettynä.
Takaisin ratsun selkään ja kohti Mountain Buddha temppeliä. Tiger Cavessa ei kiivetty, mutta täällä vedettiin syvään henkeä ja aloitettiin kiipeäminen katumuksen portaita pitkin. Niitä ei ollut kuin joku 400 - 500, mutta jyrkkyys ja askelmien kapeus piti kyllä ajatukset tapahtumassa. Kuntoportaista kävisivät, mutta alaspäin tulo voisi olla hippa haastavaa.
Ihaitiin eri tasanteilla maisemia ja kuvailtiin paljon. Ison pojan luota oli alas varsin hyvin matkaa ja maisemat laakson yli sen mukaiset. Onneksi reunalta löytyi about normaalimitoituksella olevat portaat alastuloa varten. Niinpä kipitimme alas keventynein sydämin katumusten jälkeen. Noilla ylöspäin kiivetyillä olisi alastulo ollut melkoisen haastava projekti. Alaspäin oli askelmia suurinpiirtein sama määrä, mutta välitasanteet olivat noin 4 metriä lyhyempiä!
Juha tiputti Eevan hotellille huilaamaan, heitti vielä lenkin scootterilla ja meni palauttamaan sen Mr Sakille. Paikalla oli vain apupoika joka sanoi, että voisit käydä tankilla. Kysymykseen missä on lähin huoltoasema hän vastasi varsin rajallisella englannilla "two minutes on that direction". Ihan hyvä ohje, mutta parin minuutin sisällä ei ollut tullut vastaan kuin yksi Y-risteys josta Juha soitteli siihen suuntaan minne oli helpompi mennä. Kun muutaman kilometrin päästä ei vielä ollut huoltsigaa tullut vastaan hän suoritti hallitun uukkarin ja menin kokeilemaan sen Y:n toisen haaran, josta huoltamo löytyi heti muutaman sadan metrin päästä.
Juha palautti pyörän Mr Sakille ja raahusti suihkuun. Koko päivän lysti bensoineen kaikkineen oli 450 Bathia mikä ny ei kovin paha silleen ollut, pyöräkin otettiin sellainen joka jaksaa tukehtumatta kuljettaa kaksi rotevaa suomalaista.
Syömään mentiin. Aperitiivipaikaksi valikoitui intuitiolla pääkadun varressa ollut suht uusi ja siisti paikka. Virhe! Palvelu oli aivan luokatonta, henkilökunta kujalla ku lumiukot ja hintatasokin melkoisen korkea. Ilmankos siellä oli tilaa...
Ruokapaikkaa mentiin etsimään lähempää rantaa josta Juha oli pari päivää sitten bongannut sivukujalta pienen vaatimattoman näköisen ravintelin nimeltä Palmtree. Sinne siis. Karut puupöydät ilman turhia liinoja, keittiö pihan perällä ja vessa ajotien toisella puolella. Mutta! Ei liikaa liikenteen hälyä ja ne sapuskat! Eeva otti Hot Panin ja kun kokkihenkilö tuli sen viimeistelemään ajotielle Juha veikkasi, että esilämmitykseen käytettiin dieseliä ja itse liekitykseen 98 oktaanista bensaa, mutta maku oli suoraan taivaasta. Ehkä paras Hot Pan tähän mennessä koskaan, missään, ikinä! Eikä Juha currykanakaan jäänyt yhtään hopealle. Tälle paikalle iso peukku ja suositus. Tämän keikan ehdottomasti parhaat safkat ja vielä ihan kohtuu hintaan!
Siitä sitte parin pysähdyksen taktiikalla hotellille vatsan viereen köllimään ja blogia kirjoittamaan. Huomenna saattaa olla löysempi allaspäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti