Allaspäivä ja snorklausretki

Eilinen oltiin ihan vaan altaalla rennosti ja käytiin illalla syömässä hyvin ja kuuntelemassa nuoren miehen trubakeikkaa. Oli aika hyvä-ääninen kaveri. Sääli että ei ole enää täällä meidän visiitin aikaan, häntä olisi voinut toisenkin setin kuunnella. 

Aamulla pyykit pesulaan ja GoPro valmiiksi iltapäivän retkeä varten. Puolelta päivin paikallinen opas tuli keräämään meidät hotellilta ja sitten kolmisen varttia kierreltiin kasaamassa muuta populaa eri hotelleilta. Me oltiin ekat ja ihmeteltiin kuin se näin isolla autolla tuli hakemaan. Loppukeikasta kyydissä oli kolmisenkymmentä hippiä ja meininki kuin moukarihäkissä, paitsi ahtaampaa.

Ao Nangin pohjoisen rannan päässä oli sitten isonjaon paikka. Puolisen tusinaa vastaavia kuorma-auton ja bussin ristisiitosta purki lastinsa hiekalle ja siinä sitten oppaat alkoivat kailottamaan! Hong saari tuon puun juurelle, neljän saaren kierros tuon pöydän ympärille, Phi Phi saaret tuohon kulmaan ja 7 saaren snorklaus auringonlaskulla tänne.

Oikea ryhmä löytyi melko helposti ja kymmenessä minuutissa oli kaikki lähtijät tarkistettu kahteenkin kertaan ja snorkkelit jaettu. Meidän oppaat piti varsin napakan ja hyvän alkuinfon ja sitten siirryttiin isompiin pitkähäntäveneisiin. Tunnelma oli kansainvälinen ja kiva ja kuski soitteli V8-koneen voimin puolisen tuntia, kunnes oltiin pienten kaksoissaarten rannassa. Siellä pidettiin parinkymmenen minuutin ihastelu ja kuvaustauko.

Nämähän oli siis ihan jumalaisen kauniit saaret ja niiden välillä pääsi kahlaten saaresta toiseen. Vieressä olis ollut kolmas isompi saari mutta nyt oli vesi niin korkealla että sinne ei saanut lähteä koittamaan kahlaamista, kun salmessa oli vielä kuulemma melkoinen virtaus. Siinä saarta mittaillessa jotenkin Juhalla tuli mieleen 16 vuoden takainen Suomen selviytyjät-keikka, silloin vielä nimellä Suomen Robinson. Goal, jolla Juhan heimo silloin eleli oli kelvolliselta pinta-alaltaan suurinpiirtein saman kokoinen kuin se isompi hiekkasärkkäinen saari. Täytyy näin jälkeenpäinkin ihmetellä, että miten sellaisella postimerkin kokoisella pläntillä 8 tyyppiä kesti kaksi ja puoli viikkoa toisiaan mukiloimatta. Pläntti ei nimittäin ollut kuin 100 X 50 metriä nousuveden aikaan.

Takaisin veneeseen ja Chicken Islandin kautta ensimmäiselle snorklauspaikalle. Ei mikään helmi, mutta käypänen. Veteen mentiin pitkähäntäveneen kyljen kautta ja pohjalla ei liikaa koralleja ja kaloja näkynyt. Opas pahoitteli ja selitti, että tämä on varapaikka. Varsinaiselle pysähdyspaikalle oli yöllä ilmestynyt varsin runsaasti medusoja ja henkilökunta ei halunnut ottaa mitään riskiä polttiaislonkeroista. Ymmärtäähän sen, Juha on hamassa nuoruudessaan Kreikan saaristossa saanut kerran meduusan "piston" käsivarteensa ja vertaisi sitä ärhäkämmän ampiaisen piston ja kyynpureman välimaastoon.

Nostetiin ankkuri ja vaihdettiin paikkaa. Siellä oli hieman enemmän koralleja ja kaloja vaikka vesi oli hieman sameampaa. Ilmastonmuutos ja merien lämpeneminen ilmeisesti alkaa vaikuttaa, sillä korallit olivat paljon haalempia väreiltään kuin aikaisemmin ja ei niitä valtavia värikkäitä kalaparviakaan valitettavasti enää näkynyt. Juha oli näkevinään medusan leijuvan veneen vieressä ja samalla kannelta ilmoitettiin että kaikki ylös. Meduusoita alkoi lillua paikalle kiihtyvällä tahdilla.

Pakattiin kamat ja mentiin nauttimaan läheisen isomman saaren rantaan buffapäivällistä. Tiimi oli grillaillut kanaa ja kalaa ja valmistellut varsin herkullisen aterian. Meidän opas oli selvästi pelimiehiä. Hän ohjasi porukan valmiiksi odottamaan buffan aukeamista sillä "nopeat syövät hitaiden ruoat". Hyvä valinta, ainakin meidän eväät oli tuoretta ja maistuvaa.

Kyllä näissä maisemissa eväs maistui.

Pööpöiltiin siinä saarta ihastelemassa puolisen tuntia ja ajettiin veneellä saaren toiseen päähän ihailemaan auringonlaskua. Oli ihan vähän pilveä edessä, mutta näyttävähän toi oli. Hämärässä sitten kohti Ao Nangia ja vielä ennen satamaan pidettiin vartin tauko pimeässä veneessä ihastellen fluorisoivaa, hohtavaa planktonia, jota siinä kulmilla on harvinaisen runsaasti. Innokkaimmat kävi uimassakin siinä pimeällä merellä planktonin kanssa mutta me jätettiin väliin. Olisi pitäny käyttää liivejä joissa on heijastimet kun siinä saattaa olla veneliikennettä kun kaikki kalastajat ja muut merellä liikkujat tulevat samaan aikaan satamaan.

Keikka olikin jo itkua vaille valmis ja hieman pienemmällä tuktukin kaltaisella kulkuvälineellä takaisin hotellille pesemään suolat pois hiuksista ja ihosta ja blogia kirjoittelemaan. Viedeoita ei tähän juuri tule koska haluan editoida ne koneella missä riittää vääntö, tää miniläppäri on ihan hyvä näihin blogijuttuuihin ja muuhun mutta videoiden pienikin editointi pistää koneen senverran kyykkyyn, että aamu olisi käsillä ennenkuin ensimmäinen pätkä olisi latauskunnossa.

Huomenna ehkä sit taas vaihteeks rennompi päivä altaalla.