Jesh! Looooooooomaaaaaaaaaa!

Pari päivää sitten kärvisteltiin vielä Suomen pakkasissa ja tätä kirjoittelen Krabilla Thaimaassa aamutuimaan, terassilla pelkät simmarit jalassa, aamun miellyttävässä vajaan kolmenkymmenen plusasteen lämmössä. Finnair lennätti, vaikka palvelu ei ihan entisten vuosien tasolla enää olekaan.

Lähtötilanne

En koe huonoa omaatuntoa parista vuotuisesta lentäen tehtävästä lomasta. Ne lentokoneet lentäisivät joka tapauksessa ja nythän me ollaan omalta osaltamme jakamassa sitä kuormitustaakkaa. Lisäksi meidän päämme on rakennettu siihen malliin, että talven kylmyys ja pimeys riipii nuppia kuin peltilapio kottikärryn pohjaa. Pahimman kaamoksen aikana on pakko päästä helpottamaan oloa jonnekin lämpimään ja aurinkoiseen paikkaan, muuten saattaisi olla että rasittaisimme jo muutenkin ylikierroksilla käyviä miellenterveyspalveluja, säästämme siis ne niille jotka sitä oikeasti tarvitsevat.

Kauas on pitkä matka sanotaan ja paikkansahan se pitää. Kotiovelta tänne kohteelle kesti noin 17 tuntia. Ensin matka lentokentälle hyvissä ajoin, kun aina ei niistä turvatarkastuksista ja maahenkilökunnan lakoista tiedä. Kone oli puolisen tuntia myöhässä ja lentohan kestää sen 11,5 - 12 tuntia. Kohdemaassa kenttäprosedyyrit ja pikkubussikuljetus kohteelle 2,5 tuntia, joten alkoi olla jo kohtuu ryytynyt olo, kun huoneen ovi vihdoin saatiin auki.

Krabi oli valikoitunut keikan aloituspaikaksi, koska täällä emme ole ennen käyneet. Hotelli on kohtuuhintainen Cha Da Ao Nangin taajamassa. Rantaan on kilometrin verran matkaa mutta paikka on rauhallinen vaikka onkin melkein pääkadun yläpuolella rinteessä. Huone on hyvä ja tilava ja allasosastokin vaikuttaa viihtyisältä. Luulen, että täällä vietetään ne auringonottoajat altaalla, kun tuolla rannalla ei ainakaan eilen ohi ajaessa näkynyt tuoleja ja hiekassa hiekkakirppujen keskellä märän pyyhkeen päällä köllöttely on jäänyt nuoruusvuosille.

Kumipuumetsää

Huoneen parvekkeelta

Ehkä tässä viikon viihtyy

Eeva jäi vetämään henkeä hotellille ja Juha kävi suorittamassa lähialuetiedustelun: missä on kunnolliset hierontapaikat, pankkiautomatit ja elintarvikekioskit ravintolatarjontaa unohtamatta. Lähin siisti ja kohtuuhintainen hierontapaikka piti heti testata, että sai lennon aikana jumiutuneen alaselän vähän liikkumaan, kävelykin meinasi alkuun tehdä kipiää.

Paikka osoittautui todella hyväksi ja osaavaksi, diplomejakin oli riittävästi seinällä. Poislähtiessä hierojadaami sanoi, että sulla muuten noi varpaankynnet kaipais kunnon pedikyyriä. Joten hotellilta Eeva kyytiin ja takaisin kioskille, Juhalle kunnon pedikyyri ja Eevalle jalkapohjien kuorinta. Kummassakin sai henkilökunta tehdä sitten ihan duunia palkkansa eteen. Pedikyyrirouva oli sama joka oli Juhan hieronut ja huomauttanut varpaankynsistä. Tiesiköhän mitä oli tulossa.

Kolme kertaa vaihdettiin työkaluja järeämpiin, ja kun sekään ei vielä auttanut otettiin viila avuksi, että saatiin materiaali ohennettua siihen malliin, että paikan jööteimmät sivuleikkurit pystyivät kynsiin. Mutta hyvää jälkeä tuli! Samaan aikaan Eevan jalkapohjia lioteltiin lähes tunti erilaisissa liemissä ennenkuin sillä paikan jööteimmällä kulmahiomakoneella alkoi lastu lentää. Mutta ny o hyvä kummallakin. Jätettiin reilummat tipit...

Kynnet saa kyytiä

Siitä sitten etsimään sopivaa syömäpaikkaa, se löytyikin melkein hierontapaikan vierestä. Loistavaa kala- ja äyriäishuttua just sopivan tiukoilla mausteilla. Tätä oli ollut vähän ikäväkin jo. Juha saatteli Eevan hotellille 7Elevenin kautta ja sitten poikkesi vielä kulman telekioskissa hakemassa kakkospuhelimeen paikallisen prepaid simmin ilman puheaikaa mutta runsaalla netin käytöllä. Tiedossahan on, että toisellla viikolla Khao Lakissa maisemat ja hotelli on kohdallaan mutta ilman kunnollista nettiyhteyttä. Nyt on ainakin se netti kuosissaan, että aina ei tarvii mennä aulabaariin blogia päivittämään. Siinähän viikon lopulla maksa laulais ku Enrico Caruso parhaina päivinään.

Telekioskilla oli vanha italialainen herrahenkilö pohdiskelemassa miksei saa soitettua kotipuoleen. Herra puhui vain italiaa, vähän saksaa ja kolme sanaa englantia. Multikielisesti autoimme teleputkan myyjän kanssa herraa: "siihen tarvii ensin se plus ja sit italian maakoodi 39 ja senjälkeen numero ilman sitä ensimmäistä nollaa". Vanha herra oli hyvin kiitollinen mutta epäili auttaako tuokaan kun kotopuolessa on kuulemma ollut jotain myrskyä ja osa linkkimastoista on toimintakunnottomia. Tähän episodiin meni vartti, mutta jäi hyvä mieli ja tuli verestettyä vaatimattomia italian- ja saksankielen alkeita.

Hymystä tietää että Mai Tai on hyvä!

Mentiin muuten aikaisin nukkumaan, melkein 36 tuntia samoilla silmillä alkaa tuntumaan tässä iässä...