Aamulla pakattiin kamat ja puolen päivän korvilla tuli pikkubussi noutamaan metä Khao Lakiin Sudala Beach Resortiin. Paikka on jo viime vuodelta tuttu ja odotukset rennolle toiselle viikolle ovat aika korkealla.
Matkaan oli ilmoitettu kuluvan pari tuntia, mutta kuski oli varsin hidasliikkeinen uuvatti täkäläiseksi ja matkaan meni kolme tuntia. Kierrettiin suoran reitin sijaan parit tietyöt ja "oikaistiin" parin pikkutien kautta. No, olihan tunti enemmän aikaa jutella samassa kuljetuksessa olevan pariskunnan kanssa heidän kokemuksistaan.
Tänä vuonna me saatiin bungalow altaan vierestä ja jotenkin ei kauheesti osaa olla pettynyt. Huone on iso ja avara, terassi altaalle päin ja aurinko nousee talon takaa, eikä herättele noustessaan, vaikka unohtaisi pimennysverhotkin. Nyt on ihmisen hyvä olla!
 |
Kylpyhuone vai kypylä?
|
 |
Tuleekohan joka aamu vessaan tollanen
|
 |
Kyllä tässä kelpaa blogia kirjoitella
|
Puretiin kamat about paikoilleen ja lähdettiin kylälle Juhan paremmat Cha Amissa tehdyt shortsit kassissa. Löydettiin asiallinen nuori vaatturi ja jätettiin shortsit sinne ohjeistuksella "kahdet tällaiset, toiset siniset ja toiset hiekan väriset". Huomiseksi sovittiin sovitus ja kun naapurista löytyi vielä sopiva scootterivuokraamo jonka pitäjän kanssa saatiin sovittua, että tiistai aamuna haetaan hyrrä tietyillä varusteilla, niin olikin jo aika etsiä tuttu sikarikauppa ja ottaa sikarin kanssa tervetuloa Khao Lakiin drinkit.
Hotellilla meinasi olla hieman tiukka paikka kun avain kyllä sopi lukkoon, mutta lukko ei auennut! Kuumakin alkoi olla ja vähä nälkä ja aurinko oli jo sen verran laskullaa, että niemen kärjen rantaravintolaan olisi saanut ihan toissaan hölkätä jos olisi auringonlaskussa halunnut syödä. Huoltohenkilö tuli paikalle ja avasi oven, selitti samalla että täällä ei kannata painaa sitä lukitusnuppia alas mikä muualla on ainoa lukitussysteemi. Riittää kun oven painaa kiinni. Jos lukitusnapin painaa, ei ovi aukea kuin master-avaimella tai sisältäpäin. Olishan tuo pitänyt muistaa, mutta kun tää varhaisemmental. Viime vuonna erikseen muistuttivat tästä.
Pikainen ostosten levittely ja vauhdilla hotellin "ruokasalonkiin" tilaamaan evästä. Ehdittiin juuri ennenkuin aurinko laski! Tää hotelli on sillai ihana, että kaikilla on hyvä oma rauha. Lintujen konsertti on ihan merkittävä, mutta ei häiritsevä. Hotellilla on myös oma ranta hyvillä varusteilla ja hyvällä palvelulla ja aamupala ja halutessa maistuva illallinen on mahdollista nauttia paljaan taivaan alla Andamaanin meren rannalla. Nyt on ihmisen hyvä olla!
 |
Oma ranta rantabaareineen
|
 |
Postikortteja! Vielä on toivoa!
|
 |
Ehkä tässä voi syödä...
|
Ja tältä kylältä löytyi muuten niitä postikortteja! Useammastakin kioskista! Mutta kannabipuoteja ei täällä ole. Maailmalla ja ihmiskunnalla on vielä vähän toivoa. Nyt on ihmisen hyvä olla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti