Uusivuosi Hua Hinissa

Kovasti illalla odoteltiin että nenänkaivelun tulokset olis jo tulleet, mutta kun ei. Huonepalvelu kantoi ruokaa ja juomaa ja siinähän se ilta ja alkuyö meni jollotellen. Aamulla aamupalakin tuli oveen ripustettuna. Juuri kun se oli saatu taisteltua alas soi puhelin ja respa ilmoitti että negatiivista testitulosta pukkaa ja olette vapaat menemään minne haluatte. Eli alakertaan kahville ja samoilla jaloilla pikkubussiin ja kohti varsinaista kohdetta eli Hua Hinia. Normaalisti matka kestää noin kolme tuntia, mutta koska uusivuosi niin kaikki Bangkokista ulos vievät tiet oli ihan turvoksissa autoja ja ensimmäisen parin tunnin aikana liikuttiin vajaat 50 km. Loppu onneksi meni joutuisammin ja oltiin Hua Hin Bech Resort htellilla vain 2 tuntia oletettua myöhemmin. Tässä se näkyy sit kun säästää matkakuluissa seinissä. Eihän tämä hotelli mikään Hilton oo ja huone on kaikkineen puolta pienempi kuin mitä oli karanteenihotellissa mutta periaatteessa kaikki toimii ja tää on lähellä kaikkea joten eiköhän tässä pari viikkoa vierähdä ihan joutuisasti.

Hotellilla huomattiin että pari oleellista juttua oli unohtunut matkasta, kuten Eevan pikkulaukku ja Juhan shortseista vyö... Mentiin ensin lounaalle pieneen italialaistyyliseen ravintolaan vetämään herkulliset lasaagnet ja bruscetat ja sen jälkeen kolmenkymmenen asteen mukavassa lämmössä tallusteltiin kohti paikallista ostoshelvettiä Market Villagea, Juha shortsejaan nostellen. On näemmä jotain hävinny vyötäröltä viime kesän jälkeen. Oltiinhan me tässä kioskissa käyty pari vuotta sitten, mutta tän massiivisuus aina jaksaa yllättää. Kierrettiin pari kerrosta sitä vyötä etsimässä, lopulta alimmasta kerroksesta löytyi yks puoti jossa oli melkein riittävän kapeita remmejä joka mahtui menemään vyölenkkien läpi. Eli kaupat kiinni ja Eevalle laukkua etsimään. Peruskerroksesta löytyi pari potentiaalista mutta päätettiin jatkaa tän helvetin esikartanon kiertelyä jos sattuis parempia tulemaan vastaa. Ei löytyny parempia, mutta löytyi Juhalle hajonneen Iphonen latausjohdon tilalle heavy duty -käikäle joka ei hajoa. Eli palattiin peruskerrokseen ja juuri kun Eeva katteli niitä laukkuja, Juha huomasi että samassa kaupassa oli juuri oikean levyisiä vöitä kaupan. Eli ostettiin toinenkin vyö. Ja muutaman turhankierroksen jälkeen vielä Eevalle se laukku siitä samasta paikasta. Siihen saatiin sit jo reippaat halvennukset koska oltiin jo vakioasiakkaita :))

Raahustettiin takaisin hotlalle ja vähän huilattiin ennenkuin mentiin syömään paikalliseen intialaisen ruoan ykkösmestaan. Ja kyllä oli muuten hyvää. Ja paljon. Pyöriteltiin toisemme hotellille ja koitettiin saada mentaaliharjoituksilla paino sen verran alas että jaksaisi lähteä katsomaan uudenvuoden vastaanottoa täkäläisittäin. Mentiin vinkin perusteella rannalle jossa olikin maskinaamaista porukkaa kun pipoa, mutta säntillisesti varsin hyvien turvavälien kanssa. Vuokrattiin pari aurinkotuolia ja tilattiin juomat ja katsottiin miten paikalliset höystettynä muutamilla turisteilla juhli. Pientä ilotulituksen poikasta ihan kotikutoisesti oli koko ajan mutta mitään ihmeellistä. Bangkokissa kaksi vuotta sitten oli ihan hillitön ilotulitus, mutta liekö korona ja toinen paikkakunta vaikuttanus sen verran, että täkäläinen oli siihen verrattuna varsin vaatimaton. Kun vuosi oli vaihtunut, mentiin takaisin hotellille ja otettiin lasilliset punaviiniä ja mentiin nukkumaan.

Aammulla ihan kelvollinen hotelliaamiainen ja intopiukeena rantaa kohti. Missä tuli vastaan karvas pettymys. Tuuli ja nousuvesi oli käytännössä poistanut rannan! Tuolit oli kasattu yhtenäisen päivänvarjometsän alle ja paikallise istuivat siellä varhaista lounasta tai myöhäistä aamiasta syöden kuin sillit purkissa ja olo oli aika ahdistava. Istuttiin siellä tiukassa varjossa parikymmentä minuuttia maskit naamalla ja koetettiin otta koppi jos aalto yritti viedä kengät mereen! Tuuli oli todella voimakas ja aallot nousivat niin ylös että se rantakaistale missä pystyi oleskelemaan oli käytännössä 10 m leveä. Ja koska vapapäivä uudenvuoden johdosta koko Hua Hinin asujaimisto tuntui olevan sillä kaistaleella. Joten riitti sitä lajia ja vaihdettiin hotellin uima-altaalle missä oli väljää ja aurinkoista. Ei palettu kovin pahoin...

Suihkun kautta baanalle etsimään vähän leveämpää rantakaistaletta. Tästä kylästä ei ilmeisesti oo mitään älyllistä paperikarttaa olemassa, joten Googelin kanssa katseltiin ja todettiin että tänään skannataan pohjoispuoli ja jos ei sieltä mitään löydy niin huomenna jatketaan eteläpuolelle. Ei löytyny, mutta löytyi pieniä kivoja kujia ja kauppoja ja laituriryhmittymä jolla sijaitsi julma määrä ihan loistavia kalaravintoloita! Yhtä käytiin testamassa ja oli oikein hyvää huttua. Fish and chipsit pangiuksesta tehtyä on muuten erinomainen ratkaisu. Eikä ne simpukatkaan olleet ollenkaan huonoja! Jos jotain negatiivista pitää ihan hakemalla hakea niin se tuuli oli sen verran kova että piti ottaa ennakkoa parisen senttiä kun kaato olutta lasiin ettei menny tuulen alapuolelta ohi. Ja jos ei aurinkolasit olleet päässä ne löytyi helposti naapuripöydän alta.

Löysin myös yllättäen melkein hotellin vierestä kaupungin parhaan sikarikaupan. Illalla söimme hyvin italialaisittain ettei koti-ikävä iske. Oikein notkeina täyshieronnan jälkeen. Sitten enää blogin päivitys ja vatsan viereen uusia seikkailuja odottamaan. Eli voimme julistaa loman alkaneeksi.