Siirtyminen Cha Amiin ja loman aloitus

 Eilen herättiin Beach Resort hotellissa ja käytiin kiskomassa aamiainen, kaksi munaa, neljä palaa kinkkua ja kaksi siivua paahtoleipää - viimeisen kerran. Pakkailtiin matkakamat ja mentiin vielä altaalle hetkeksi koska  Cha Amin hotlassa saisimme huoneen vasta kahden paikkeilla. Tultiin altaalle, ja juuri kun oli saatu taas kehuttua että tässä hotellissa ainoita toimivia asioita on siivous, niin jouduimme perumaan puheemme. Eeva veteli tyytyväisenä uintiliikkeitä altaassa, kun päälle alkoi sataa vettä! Syynä oli siivoojatäti joka pesi juuriharjalla pulunpaskoja parvekkeen kaiteelta ja huuhtoi ne käsisuihkulla uima-altaaseen. Jotenkin ei enää kauheesti tehny mieli uimaan...

Otettiin taksi ja sanottiin yhdensuuntainen Cha Amiin, tää liiteri riittää nyt. Taksikuski halusi kuitenkin  antaa puhelinnumeronsa, jos hyvinkin tulette katumapäälle ja haluatte takaisin Hua Hiniin. Siinä vaiheessa kun kuljettajarouva veivasi Toyotansa Methavalain eteen eikä ehtiny edes autosta ulos, kun lakeijat jo olivat nostelleet meidän laukut kärryyn ja kuskasivat niitä respan suuntaan. Kuljettajarouva totesi että "Wow, now I understand!" Onhan tää vähän eri tasoinen ku se Hua Hinin lato!

Hotelli Methavalai

Kirjauduttiin sisään ja täytettiin netissä Cha Amin oma covid pass -sovellus. Ylin kerros, hyvä näkymä altaille ja merelle ja muutenkin varsin tasokas huone. Hiljaista täälläkin on, on vissiin ollut jo aikoja, koska paikalliset pulut piti kukkapuskaa tän huoneen partsin takana yöpaikkanaan. Hätistin topakasti pois,  edellisen uima-altaa pulunpaskaepisodi oli vielä tuoreessa muistissa!

Onhan tää ny vähä eri juttu

Suht asialliset näkymät partsilta

Iloisia kaloja lätäkössä

Lähdettiin mittailemaan katua ja katsomaan ympäristöä. Juuri kun oli löytynyt kiva pieni kansankuppila kuului takaa "Terve terve, mitä kuuluu!" ja Eeva häkeltyi niin että vastas suomeksi:" Kiitos hyvää, mites teille?" Raju oli vaimonsa kanssa skootterilla menossa kotiin lounaalle... Kerrottiin että vaihdettiin kylää ja tullaan illalla moikkaamaan.

Syötiin maukas keittolounas ja mentiin hotellille purkamaan runsaan viikon kasaantuneet sähköpostit, koska täällä toimii netti! Pari tunnin kuluttua oli uusi nälkä. Mä yritin houkutella Eevaa katukeittiöihin syömään, mutta ei hän alkanut siihen leikkiin mukaan. Löydettiin kansan ravintola ja lasku oli noin puolet siitä mitä Hua Hinissa, missä kansankuppilat olis ollu ihan toisella puolella kaupunkia kuin missä me oltiin...

No tokihan emme voineet kävellä nenä pystyssä Rajun puodin ohi. Eeva oli vailla uutta työ-/edustusvaatetta. Raju raapi uudet mitat paperille ja kertoi että huomenna illalla kasilta eka sovitus, sopiiko. Samalla Eeva puhui mut ympäri tilaamaan vähän edustavammat shortsit. Rajullakin on ollu vähän hiljaisempaa Korona-tilanteen takia, joten tarjous oli about 120 € koko paketin. Sillä ei sais Suomesta välttämättä niitä shortseja, malli ja kankaat ovat hyviä ja vaatteet mittojen mukaan tehtynä. Ei tarvinnut pohtia, vaan tilaukseen.

Hotellin aulabaarikin oli vielä auki. Nyt tuntuu hyvältä ja lomalta!

Tänään aamulla lähdettiin aamupalalle intoa puhkuen ja kyllä kannatti! Tää Methavalain aamiainen on vissiin ihan paikkakunnallakin aika kova kattaus, on thaita, mannermaista ja vaikka sun mitä. Ja henkilökunta roudaa lisää syötävää  sitämukaa kun tarjoilupöytä hupenee. Tää vaan niin toimii!

Päivä meni rattoisasti rannalla. Mummeli ohjas tuoleille ja kyseli mitä saa olla juotavaa ja kuinka usein täydennetään! Lutrattiin meressä, käveltiin pitkin autiohkoa hiekkarantaa ja nautittiin. Turisteja ei oo todellakaan liikaa ja paikalliset on töissä, joilla sitä vielä on, ja loput istuu varjojen alla kauempana merestä. Aika omassa rauhassa saatiin olla.

Iltapäivällä lähdettiin taas kylille ajatuksena etsiä apteekki ja ostaa se tyhjäks koronan kotitesteistä, varmistaaksemme niiden saannin Suomeen, jossa niistä on kuulemma pulaa. Eihän se sit lopulta ihan niin menny. Eksyttiin ekaks norjalaisten kuppilaan ja tutustuttiin iris coffen uuteen haastajaan Norsk Coffeeseen, ihan mukiin menevä sekin. Muuten sama resepti,mutta whiskyn sijasta mausteena oli akvaviittia ja suklaamuruja.

Sit Eeva sai päähänsä manikyyrin! Löytyi salonki ja eiku Eeva jakkaralle käsittelyyn. Mä koitin suunnitella muuta, mutta viereinen ravitsemusliike oli jäätelöbaari joten hölkkäsin hierontaan, oli muuten oikein hyvä hieronta, ehkä paras koko tällä matkalla! Ja kun Eevan hoito vaan veny ja veny niin jouduin  vielä odottelemaan hetken.

Ruokapaikaks valikoitui listan tuijottelun jälkeen Ozone. Tavallaan hyvä ja tavallaan huono. Huonoo oli täysin ummikko teineistä koostunut henkilökunta, joista yksi puhui auttavaa englantia ja muut vaan kiitteli ja nyökytteli. Tilatut safkat tuli pöytään random järjestyksessä, ensin Eevan chilietanat, sit mun kasviskana ja hieman sen jäleen Eevan alkuruuaks tilaama tomaattikeitto ja lopuks varttii myöhemmin mun alkuruuaks tilaama sienikeitto. Ruoka oli hyvää, joten plussat siitä. Elävää musiikkia ei tällä reissulla ole Hua Hinin irkkubupin lisäksi juuri kuulunut, joten trubaduuri ravintolan nurkassa auttoi musiikin kaipuuseenkin.

Sit sovittamaan pukua. Ekaks tuli tietenkin tölkki olutta käteen ja sit Eeva takahuoneeseen vaihtamaan uutta luomusta päälle. Täytyy myöntää että aika kova toi Raju tiimeineen on. Ekalla sovituksella jo alkoi näyttää siltä että hyvää ja hienoa tulee. Huomenna lopullinen sovitus ja samalla mun shortsit.

Hyvältähän tuo alkaa näyttää!

Kyllä tähän alkaa jo tottua!