Nenän kaivelua Thaimaalaiseen tapaan

Sunnuntaina ei just mitään tehty. Aamupalan jälkeen pari tuntii altaalla ja laiskaa kävelyä pitkin rantoja. Juhalle pientää hierontaa ja Eevalle hyttysenpureman hoitoa. Illalla syötiin hyvää thairuokaa. Eli ollaan ihan lomalla. 

Matkailu Thaimaassa on sitten viimeisen kahden vuoden jälkeen muuttunut kyllä radikaalisti. Thaimaassa rajoitukset ovat tällä hetkellä ihan kohtuulliset, mutta silti Suomessakin voitaisiin joitakin asioita mielestämme ottaa käytäntöön. Täällä on jokaisen kioskin, taksin ja ym. /sisäänkäynnissä yhdistetty kuumemittari- ja käsidesi-kone, yleinen maskipakko kaikkialla sisällä ja ulkona lapsilla ja aikuisilla (myös rannalla, ellei turvavälit toteudu). Ulkomaalaisilta vaaditaan lähtömaan koronapassi ja lähtömaassa negatiivinen koronatestitulos ja vielä paikanpäällä kaksinkertainen koronatestaus. Ravintolat ja muut palvelulaitokset ovat auki kahdeksaan (enintään klo 22), mutta niissä on kaikkialla huolehdittu turvaväleistä (ok, emme ole käyneet yökerhoissa tai diskoissa). Ja aika paljon kannetaan noutoruokaa kaduilla, tätä ei ole ennen näkynyt.

Lämpömittari ja käsidesi taksin ovella!

Lämpömittari pubin ovella

Katukuvassa pandemia näkyy hiljaisena liikenteenä ja entiseen verrattuna autioituneina katuina, arvioimme mukaan ainakin noin puolet autoista ja kaikesta liikenteestä on kadonnut. Monet yritykset ovat joutuneet sulkemaan ovensa ja katunäkymässä näkyy tyhjiä liiketiloja. Autotaksit ovat radikaalisti vähentyneet, tuktukkeja suositaan kaupunkiliikenteessä, koska niissä ei istuta sisätilassa. Autotakseihin on rakennettu kuljettajan ja matkustamon väliin pelksit. 

Myös palvelu on mielestämme muuttunut, se on edelleen ystävällistä, mutta entisistä aurinkoisista ja valoisan oloisista thaimaalaisista on tullut hiljaisempia, jurompia ja joistakin välinpitämättömämpiä aivan kuin he olisivat luovuttaneet. Yrityksissä vaikuttaa olevan aivan minimimiehitys. Kadut ja monet rakennukset kaipaisivat jo ehostusta. Yleisilme maassa on vähän apaattinen. Ulkomaalaisia turisteja on ylipäätään vähän ja hekin viettävät aikaa mielellään oman hotellin suojissa, mikä toisaalta mahdollistaa väljemmät puitteet, mutta tuntuu varmasti thaimaalaisten kukkaroissa. Kaikki rajoitukset ovat varmasti ehdottoman tarpeellisia, mutta niin kuin Suomessa niin myös täällä ja kaikkialla pandemia rajoittaa ihmisten keskinäistä kohtaamista ja kanssakäymistä, elinkeinon harjoittamista ja toimeentuloa palvelualoilla. Matkailu ei enää tänä päivänä ole kovin helppoa ja huoletonta. 

 Maanantai alkoi sitten varsin aikaisin, herätys jo kuuden jälkeen ja aamupalalle, joka oli tällä kertaa aikamoinennn pettymys! Tarjolla oli pannullinen kahvia, itse sai paahtaa paahtoleipää ja keittiö teki pari paistettua kananmunaa. Tarjosivat munien seuraksi sitä samaa makkaraa jota normaalisti on aamupalalla ja jota olen kerran erehtynyt maistamaan. Ei jatkoon... En tiedä onko täällä vaihtopäivä vai mikä, mutta meitä oli oikein neljä aamupalalla. Jonka jälkeen tuktukiin ja kohti paikalista sairaalaa pakolliseen nenänäkaiveluun.

Se nenänkaivelu oli sitten varsinainen suoritus! Proopuskat oli kaikki mukana ja mentiin vastaanottoon, josta meidöt ohjattiin ykkösluukulle jonoon. Jonottaminen sisällä oli varsin kuumottavaa, ihmisiä liian lähekkäin ja potilaat samassa jonossa test&go testiin tulijoiden kanssa. Ei paljoa maski lohduttanut siinä kohtaa. Jono kuitenkin hupeni ja hoitsu täytteli jokusia kohtia johonkin nettisovellutukseen ja lykkäsi pinon kuponkeja mukaan ja sanoi että takaisin vastaanottoon. 

Vastaanotossa mies katseli proopuskat, täytteli muutaman lisää ja sanoi että luukku seitsenän. Luukulla seitsemän ei ollut jonoa, mutta luukun yksi jono oli kasvanut jo melkoiseksi. Luukulla seitsemän lyötiin kuponkeihin leimat ja sanottiin että takaisin vastaanottoon. Vastaanotossa katsottiin kuponkien leimat ja täytettiin pari kuponkia lisää jonka jälkeen sanottiin että tuonne kentälle penkille jonottamaan. Mentiin aluksi väärälle kentälle josta metrinmittaiset hoitajat hätistivät meidät kiireen vilkkaa pois ja viittoili menemään seuraavalle kentälle, jossa mukava nuorimies katsasti kupongit, otti niistä joitain tarroja näyteputkiin ja sanoi että menkää kahville, näytteenotto alkaa tunnin kuluttua mutta olette melkein kärjessä. 

 Siitäpä sitten paikalliseen Amazon kafeeseen kahville ja tultiin juuri parahultaisesti paikalle ennenkuin alettiin porukkaa testaamaan. Nimellä huutaen... Oli vissiin toi Liesilinna hieman liian hapokasta lausuttavaa paikallisille joten meidät kutsuttiin kaiveluun "Mr Juha Lauri" ja "Mrs Eva Aniki". Ymmärsimme kuitenkin keistä oli kysymys ja metrinmittainen tätihoitaja survaisi tikun nenään kymmeneen laskien. Niin imakalta ei oo tuntunukaan kuin Finnairin vastaavassa suoritteessa, jossa topakka hoitaja tuikkasi tikun niin voimalla että takatukka heilahti. Näytteet saatiin otettua ja meille kerrottiin että huomenna iltapäivällä voisi jostain ykköskerroksen luukusta käydä tuloksia utelemassa ja kuponkeja hakemassa. 

Eli takaisin hotellille, paikallisella julkisella avolava-autolla koska tuktukeja ei vähään aikaan sairaalan pihaan ilmestynyt, eikä takseja saa. Matkailu avartaa, yhdellä pysäkillä kuski nousi autosta ja totesi "one minute" ja ilmeisesti poikkesi puskapissille... 

Hotellilla ei huoneeseen oltu vielä koskettukaan joten mentiin rannalle, sille rauhallisemmalle puolelle missä voisi mahdollisesti jopa aurinkoa saada. Ostettiin matkalla halpa rantamatto joka muutaman käyttökerran jälkeen tulee jämään tänne, ei paljoo kiinnosta sitä Suomeen raahata. Löydettiin mukava paikka ei liian läheltä palmuja ja asetuttiin taloksi. Aallokko oli melkoinen. Ei tää mikään varsinainen uimaranta oo, rantakaistaletta luksushotellin puutarhan ja meren välillä on about 10-12 metriä ja ranta on niin matala, että ennenku se julmettu kivikko tulee vastaa on vettä vasta polveen. Jos meressä meinaamme uida, tarttee kyl etsiä tuktukeilla joku muu paikka.

Siinä parisen tuntia notkuttiin ja ihmeteltiin kahta poikakoiraa joista toinen yritti epätoivoisesti astua toista, sekä kahta tukevahkoa kiinalaisemäntää jotka tuhras tunnin siihen että ne sai jonkunsorttisia rantakuvia aikaiseksi teemalla "huivi vasemmassa kädessä, nyt oikeassa, nyt selässä ja nyt rinnoilla. Katson merelle, eiku maalle, eiku kaukaisuuteen vai olisko sittenkin parempi jos vaan tuijottaisn kameraan tai varpaita". Eikä ollu eka kerta ku vastaavaa oltiin nähty. Pitäiskö jonkun opettaa kiinalaisia kuvaamaan/poseeraamaan tai vaan sanoo että "voisitteko mennä pois peittämästä kaunista maisemaa" 

 

Puolen päivän paikkeilla vaihdettiin autiolle hotellin altaalle jossa ei sitten palvelu pelannut ollenkaan, kuin autiotalossa olisi ollut. Alkaa vissiin tää tilanne näkymään täällä rankemminkin, palvelu ei ole tosiaankaan samaa iloista ja ystävällistä mihin on totuttu, nyt monessa paikassa jopa lähestulkoon välinpitämätöntä! Aamulla lisäks kuultiin että Bangkokissa on baarit menneet taas jo kiinni joten ehkä se tännekin ehtii vielä tän loman aikana. Illalla jos kävis syömässä hyvin ja vastapäisessä irkkupubissa vähän istumassa. Siellä on joka ilta elävää musiikkia ja siellä vielä palvelu pelaa. Tosin Guinnesia joutuu kuulemma viikonpäivät odottamaan ku britit hoiti tankit tyhjiks uutenavuotena ja toimitukset vähä takkuaa...