Purjehtimaan vois lähtee, mutta puretaan toi kevät ensin pois alta

Viimeeksi kirjoitettaessa jäätiin Leville Peten ja Anitan luo. Sen reissun loppu meni rattoisasti huskypuistossa seikkaillen koirasusia ja naaleja rapsutellen. Tavattiin pari elokuvatähteäkin, siis sellaisia elikoita jotka esiintyivät joissakin suomalaisissa tai kansainvälisissä elokuvissa tai mainoksissa. Kivaa oli!!

Seuraavaksi pakattiin porukka autoon ja mentiin Kolariin autojuna-asemalle. Tultiin siis yöjunalla takaisin etelään. Siitä joltinen aika jo onkin kun viimeeksi ollaan yöjunailtu. Ei se VR:n palvelu kauheasti ole muuttunut, vaikka makuuhytit onkin parantuneet niistä 80-luvun ajoista. Kallista on kaikki junassa, eikä mitään tekemistä. Ainoaksi viihdykkeeksi jäi Onnin asiointi laiturilla Oulussa, kauheessa räntäsateessa. Sen jälkeen hän oli designturkissaan kömpinyt Anitan viereen alapunkalle hiekkaisena ja vettä valuvana. Oli kuulemma taas kokemus vailla vertaa. 

Keväällä alkoi jälleen pyörän ja veneen kunnostusvaihe. Transuun Juha vaihtoi vihdoin tulpat, oli hän sitä jo pari vuotta suunnitellut, mutta kun vaikutti hankalalta oli projekti siirtynyt. Vaikeaa se aluksi olikin! Ensin päivän verran katteiden, tankin ja jäähdyttimien irroittelua. Seuravaksi päivän verran oikeanlaisen tulppa-avaimen etsiskelyä! Onneksi on tuttu maahantuojalla hommissa, mutta häneltäkin paloi lähemmäs puolitoista tuntia ennen kuin edes lähes sopiva käikäle löytyi jostain varaston miljoonalaatikosta.

Itse tulppien vaihto sentään onnistui riittävien purkutöiden ansiosta alle kahden tunnin! Ne sisemmät tulpat tuossa tuplatulppakoneessa ovat varsin hankalissa paikoissa, vaikka olisi ihan oikeat työvälineetkin! Ja laitteen kasaamiseen meni taas päivän verran aikaa. Venttiilin välysten säätö oli myös ajatuksissa, mutta sitä varten olisi pitänyt irroittaa lisäksi imu- ja pakosarjat  ja tiputtaa kone kokonaan pois rungosta pöydälle, muuten ei vaan olisi mitenkään päässyt oikeille paikoille. Niinpä se jäi toistaiseksi. Mitenhän ne sen virallisessa huollossa oikein tekee?

Mutta Transsu siis kunnossa ja ajossa, mikä olikin hyvä juttu, sillä kansainvälisiä pyörätuttuja tuli poikkeamaan Helsingissä kesäkuun alussa kokoustamassa, ja Juha nautiskeli heidän seurastaan ajelemalla jumalaisia mutkateitä pitkin Etelä-Suomen kulttuurimaisemia. Olipa kiva nähdä kaikkia tuttuja pitkästä aikaa!

Venekin saatiin ajoissa kuntoon ja vesille koittamaan miten purjehdus talven jälkeen sujuu. Ja sujuihan se, kunnes piti tulla takaisin laituriin. Konehan käynnistyi hyvin, mutta merivaihde ei ottanut vaihdetta eteenpäin, ei sitten millään. Joten tultiin purjeilla laituriin, onneksi oli tuulet hyvästä suunnasta.

Halvalla sain lisäpurjeet

Ongelmahan oli jo viime kesänä pari kertaa ilmennyt, mutta kun sen putkiremontin takia purjehduskesä jäi varsin lyhyeksi ja muisti oli jo talven mittaan nollannut tuollaiset pienet vastoinkäymiset, niin nythän se iski sitten vastapalloon ihan välittömästi. Onneksi nyt, eikä kesken pitemmän purjehdusreissun.

Se merivaihteen kunnostus olikin sitten ihan oma juttunsa! Soiteltiin luottomekaanikolle joka sanoi tulevansa katsomaan. Tuli kans ja ilmoitti, että laiturissa toimii ihan hyvin molempiin suuntiin. Mihin sitten jouduttiin sanomaan, että niin toimii, ja jos koneella ajaa toimii koko ajan. Mutta jos purjeilla ajaa, toi ongelma ilmenee kun yrittää päästä satamaan. Pääteltiin, että sellainen kartiopala on kiillottunut/kulunut ja asialle pitää tehdä jotain.

Onneksi on koneistajia pyörätallilla kavereina. Yhteyttä Pullaan ja kommentti oli: Tuo tänne niin katsotaan! Ilmoitin mekanikolle, että jos viitsisit käydä irroittamassa merivaihteen ja kertoisit mulle koska sen teet, että näkis miten se kikkare lähtee sieltä mahdottomasta paikasta pois. Ja jos vaikka sitten itse purkaisin kaverin kanssa ja kasaisin sitten  korjauksen jälkeen. Uuden merivaihteen hinta oli nimittäin 2500 - 3000 € plus työt ja noita kartiopaloja ei enää tehdä. Ne voi kyllä karhentaa uudelleen ja saada sillai jokusen vuoden aikaa lisää. 

Seuraava soitto tulikin sitten puolentoista viikon jälkeen mekaanikolta, että tässä se nyt olis mun pöydällä osina ja kyllä se on kiillottunut. Juuri sitähän mä pyysin, en siis tiedä vieläkään miten se sieltä koneen kyljestä irtoaa enkä myöskään missä järjestyksessä se purkautuu ja kasautuu! Pettymystä nieleskellen palikat laatikossa tallille missä Pulla katseli niitä ja hymyili leveästä: melkein yks yhteen General Motorsin lukkoperä 70-luvulta! Juu onnistuu!

Pari päivää myöhemmin oli palikat toimituskunnossa mekaanikolle ja Juha sanoi niitä viedessään, että jos sit vaihtais vaihteesta ne laakerit ja stefat kanssa kasatessaan, että se edes hetken kestäisi. No, seuraava soitto tulikin sitten puolentoista viikon kuluttua jolloin mekaanikko kysyi, että pitäiskö ne laakerit ja stefat tilata. Alkoi Juha jo kohtuu kitkerään sävyyn keskustella, että olikos tästä puolitoista viikkoa sitten puhetta ett ne pitää vaihtaa. Olisihan se ihan kiva vielä tänä kesänä sinne merelle ehtiä! Juhannuksen jälkeen se alkoi sitten olla kunnossa, joten käytiin testipurjehduksella Lähteelässä ja Bergelässä. Vaihde toimi ihan hyvin. Takaisin tullessa tultiin purjeilla hyvää hilpakkaa, kunnes Kytön ja Systrarnan välissä tuuli teki 90 asteen muljahduksen ja sai aikaan kivan puuskan joka heitti puomin hallitsemattomasti yli. Levangin stoppari ei tätä kestänyt vaan lensi mereen, Satamaan kuitenkin päästiin ja stopparikin on taas korjattu.

Nyt pakataan tavaroita ja aletaan pakata venettä pitemmälle keikalle.

Huomenna toivottavasti päivitys tulee jo jostain saaristosta!