Vihdoin merelle!

Tiistaina käytettiin päivä veneen pakkaamiseen, meininki kun oli lähteä merelle hieman vailla isompia suunnitelmia hiukan pitemmäksi aikaa.

Keskiviikkona kello soi aamulla ja aamupalan jälkeen lähdettiin merelle.  Tätä hetkeä on siis niin kaivattu. Purjeet saatiin nostettua Soukan kohdalla ja eteneminen oli rauhallista ja hiljaista. Tuuli kuitenkin alkoi hiipua ja oikutella lisää Röda Konin kohdalla, niinpä laskettiin purjeet ja ajettiin loppumatka koneella Bergelään. Simo-pilotti ohjeistettiin pitämään kurssia, ja muuten homma menikin ihan puikkoihin, paitsi yksi vihreä syväväylän reunamerkki lähenteli hieman kun Juha ei ohjeistanut Simoa ajoissa. No se vihreä maaliläiskä saatiin seuraavana päivänä hinkattua pois Marlenen kylkeä rumentamasta. Eevallakin oli jo pulssi laskenut normaaliin tasoon. 

Simo ajaa

Tabletti näyttää paikkaa

Kun oltiin liikkeellä keskellä viikkoa, mietittiin onko Bergelässä ketään muuta ja visioitiin sitäkin, että meidän tuurilla Capella tulee samaan aikaan satamaan ja kannelta nostetaan kaksikymmentä vaahtosamuttimen kokoista pikku partiolaista laiturille ja meininki saaressa on sen jälkeen kuin karusellissa.

Juuri kun olimme kääntämässä sisään Bergelän aukkoon, yksi vene meni edeltä ja kiinnittyi laituriin, Capellahan se siinä... Tällä kertaa miehistönä oli kuitenkin reilusti teini-ikäisiä, joten sauna alkoi lämpiämään melkein ennen kuin köydet oli saatu kunnolla kiinni ja muutenkin homma oli varsin hyvällä mallilla ja tyylikästä. Tosin Eeva ei mennyt naisten vuorolla saunaan, kun epäili tulevan liian nopeasti työajat mieleen.

Torstaille oli luvattu melko huonoa keliä, joten pidettiin Bergelässä taukopäivää, näin heti alkuun. Saari tyhjeni partiolaisista ja siitä iltamyöhällä saapuneesta purkkarista jo aamulla, joten käppäiltiin pitkin saarta kanttarelleja metsästämässä. Yhden kastikkeen verran sieniä löytyi. Keskiviikkoiltana oli asennettu sadepressu avotilan päälle luvatun huonon kelin varalle ja se oli oikein hyvä ratkaisu, tuli varsin tarpeeseen.

Iltapäivällä keli alkoi kuitenkin seljetä ja tehtiin hyvät pihvit kanttarellikastikkeella ja syötiin hyvin. Sauna laitettiin myös lämpiämään  Eevan samalla paikkaillessa Juhan vasenta säärtä. Juha oli liukastellut märällä kalliolla kalliolla grilliltä tullessaan veneelle, sääreen tuli säären mittaiset verinaarmut, mutta pihvit eivät pudonneet maahan!

Oma saari ja laituri!

Myöhemmin istuttiin saunan lauteilla, kun nähtiin jonkun moottoriveneen tulevan sisään. Ei siis  saatu ihan privaattia saarta käyttöön. Tulijat olivat iloisia, kun sauna oli passelisti lämmin.

Perjantai aamuna laitettiin kello soimaan aikaisin, ajatuksella lähteä aikaisin venekerhon toiseen saarisatamaan Lill Kråkaniin ja tehdä se purjein, sillä sääennuste lupaili tuulia suotuisiksi. Aamulla oli kuitenkin tiheä sumu koko alueella, joten sammutettiin herätys ja käännettiin kylkeä. Kun sumu hälveni kymmenen jälkeen, laitettiin vene purjehduskuntoon ja  yhdentoista aikoihin sanottiin heiheit Bergelälle.

Purjeet ylös taas heti kun päästiin saaresta, hyvin rauhallista vauhtia mentiin täydessä auringonpaisteessa useampi maili, 2-2,5 solmun vauhtia. Kaunista oli mutta Eevan mielestä alkoi olla jo turhauttavaa. Inkoon syväväylän paikkeilla tuuli alkoi hieman viritä ja vauhtikin nousi jo ihan siedettävälle tasolle. Purjeilla mentiin Bärösundin lossille asti, jossa väylä kapeni kallioiden väliin ja vauhti hyytyi täysin. Kone käyntiin ja sillä eteenpäin. Ja sitten tapahtui se iso virhe! Laskettiin purjeet ja pakattiin kans.

Runsas maili kapeikon jälkeen alkoi tuuli taas nousta, ja olisi ollut aivan ihanne suunnasta ja sopivan vahvuisena. Mutta kun ne purjeet oli jo pakattu. Laiskuus voitti ja ajettiin viimeiset mailit koneella Lill Kråkanille.

Tämä saari onkin meille ihan uusi tuttavuus ja täytyy sanoa, että ei ole huono tuttavuus. Saari on hurmaavan kaunis ja aivan veneväylän varrella mutta kuitenkin suojaisassa paikassa. Täällähän on siis vain grillikota ja puucee, mutta ei sitä yhden yön parkille enempää tarvitsekaan. Juha ajatteli illalla uittaa matoja kun naapuriveneen teini nostelee kukkoahvenia tasaiseen tahtiin tuosta laiturin vierestä. Kait siellä niiden isoveljetkin jossain luuraa!