Maanantaina oli kello soimassa ajoissa, sillä oli unikeon päivä ja kun kerrankin Naantalissa oltiin oikeaan aikaan, niin pitihän se virallinen unikeon mereen heitto käydä katsomassa. Etenkin kun nyt sen pystyi tekemään kun ei ollut sinilevää satamassa kuten edellisenä vuonna. Trumputtajat marssivat kulkueen kärjessä ja unikeko kannettiin sänkyineen tiiviisti peittoon kääriytyneenä, ettei liian aikaisin paljastuisi, kuka tänä vuonna on valittu. Plumpsis kuului ja Ahola-Transportin toimitusjohtaja nousi merestä pikku Myyn haastateltavaksi. Vettä satoi koko ajan ihan huolella...
Tehtiin tukeva aamiainen ja lähdettiin matkaan Rymättylää kiertäen Merimaskun sillan ali melkoisen kapeaa ja ahdasta väylää - koneella, koska tuuli oli melko nollassa. Syvyys, leveys ja korkeus kuitenkin riittivät mainiosti. Aina välillä sade taukosi, mutta kun lähestyttiin suunniteltua yösatamaa Ajolanrantaa, alkoi sadekin uudelleen. Tämä kesä menee näköjään melko paljon veneen kajuutassa sadetta pitäen.
Ajolanranta oli meille uusi satamatuttavus. Vieraspaikkoja ei ollut pajon, mutta eihän tällä kelillä kukaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa oleva missään liiku! Eli hyvin mahduttiin satamaan. Paikka oli melkoisen kaunis, jos nyt ei oteta tota jatkuvaa sadetta huomioon. Lisämausteensa yöhön toi vieressä ollut partiolaisten iso vene Tokka-Lokka, jossa oli ilmeisesti palohälyttimen patteri loppunut ja kajuutasta kuului muutaman sekunnin välein 120 Db voimalla piip! Ja ketäänhän ei saatu kiinni ennen aamua. Onneksi oli korvatulppia mukana.
Myös tiistai aukeni hieman sateisen oloisena, ja arvottiin, mennäänkö Verkaniin Korppooseen vai vanhaan tuttuun Nauvoon pesemään pyykkiä. Nauvo voitti. Alkumatkasta kokeiltiin edetä purjeilla, koska tuuli oli melko sopivasta suunnasta. Mutta kun olisi tarvinnut sitä tuulta! Tunti lilluttiin purjeet koristeena ja matka ei kahta mailia edistynyt. Eli purjeet alas ja kone käyntiin ja kohti Nauvoa. Sade loppui pari mailia ennen Nauvon satamaa. Kun saatiin köydet kiinni satamassa, alkoi jo aurinkokin paistaa. Naantalin aurinko ei näyttäytynyt, mutta Nauvossa on ollut käytännössä aina aurinkoista, kun ollaan siellä poikettu viimeisen kolmen vuoden aikana.
Ilta meni ketterästi kaupassa käyden, Kemppaisen Antin kanssa kuppilassa maailmaa parantaen, hyvin syöden ja saunoen. Mitäs muuta sitä voi toivoa. Antti on vanhoja ystäviä moottoripyöräpuolelta ja on kotoisin Nauvosta ja pitää äitinsä vanhasta talosta huolta "kesämökkinään". Enemmän me ollaan Anttia Nauvossa nähty kuin viime vuosina pyöräkuvioissa. Mutta aina se on yhtä mukavaa.
Keskiviikkona lähinnä otettiin aurinkoa, pestiin pyykkiä, Juha heitteli fribeegolffia ja iltapäivästä käytiin katsastamassa Nagu Distillery. Distillery on tuotantolaitos aivan kirkon vieressä, toisella puolella tietä. Mukavan ja viihtyisän oloinen paikka. Ja se gini on siis todella hyvää!
Tuomas ja Sini Keskikorsu tulivat veneellään juuri sopivasti alkuillasta kotisatamaansa, joten loppuilta menikin mukavasti heidän kanssaan sosiaalista kanssakäymistä harrastaen, grillaillen, saunoen ja muutenkin viihtyen. Hekin ovat vanhoja ystäviä pyöräpuolelta, joita näköjään nykyisin tapaa ennemminkin veneellä Nauvon satamassa.
Torstaina herättiin kauniiseen auringonpaisteeseen ja jatkettiin matkaa. Purjeet ylös melkein heti sataman suulla ja kohti Gullkronaa. Tuuli oli sopiva ja Stormälön lautatkin ohitettiin komeasti purjeilla ja ihan asiallisella vaudilla. Kunnes - tuuli alkoi kääntyä, ilma kylmeni, aurinko meni pilveen ja tuntui siltä, että meno loppuu just tähän...
Purjeet alas, kone käyntiin ja loput muutamat mailit Gullkronaan vasten aallokkoa moottorilla puskien. Purjeita laskiessa kävi vielä harmillinen episodi, Juhalta lipesi kädestä isopurjeen nostin joka rupesi villisti tuulessa tanssien kieppumaan veneen päällä, kolmen ja puolen metrin korkeudessa. Eeva ajoi ja Juha metsästi keksin kanssa nostinta keikkuvassa veneessä. Lopulta nostin osui hakaan sopivasti. HUOH! Nostin pelastettu, ei tarvinnut kiivetä mastoon. Ei enää tuollaista, oli ihan riittävän haastava rasti.
Mutta Gullkrona ei taaskaan pettänyt. Hieman laituriin kiinnittymisen jälkeen pilvet häipyivät ja aurinko alkoi paistaa. Ei mikään helle varsinaisesti ollut, mutta ihan loistava keli saunoa ja tehdä kaikkea sitä mitä saarella voi tehdä. Käytiin katsomassa luotsimuseokin, nimenomaan käytiin. Toista kilometriä kun oli kiivetty paikalle, selvisi, että avain olisi pitänyt ottaa mukaan satamakonttorista. No, ikkunoista näkyi melkein kaikki oleellinen. Ja tämän saaren luontohan on ihan ainutlaatuinen.
Huomenna pitäis vissiin Högsåran suuntaan lähteä, lupailis aika rapsakkaa keliä ja mahdollisia ukkosrintaman ylilentoja. Mutta alkaa olla aika siirtyä kohti itää. Katsotaan aamulla.
Siellä vois olla vähän rivakampi yhteys kun täällä Gullkronassa. Näiden muutamien kuvien lataamiseen meni toista tuuntia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti