Keskiviikkona todettiin sää sellaiseksi, että voisi vaikka purjeilla päästä Nauvoon. Siispä tuumasta toimeen: Matka edistyi melkoisen rauhallisissa tuulissa, mutta edistyi kuitenkin. Nauvosta oli varattu laituripaikka, joten ei ollut mitään kiirettä. Kolmen neljän solmun vauhtia edettiin paria reippaampaa pätkää lukuunottamatta, ja pari kertaa piti mailin verran koneella avittaa, kun väylä kapeni ja meni tuuli täysin vastaiseksi.
Loppusuoralla tuuli sitten heikkeni aika radikaalisti, ja kääntyi täysin vastaan, joten laskettiin purjeet ja ajettiin koneella perille. Tällä reissulla on onneksi saanut purjehtia ja koneella ajot on jääneet lähinnä satamasta lähtöihin ja satamaan tuloihin. Varsinaista konematkaa ei juuri sen Gullkronaan menon ohella ole tarvinnut tehdä.
Nauvossa tankattiin kanikasta 10 litraa dieseliä veneen tankkiin, ja se tuli täyteen. Sen verran on siis tänä kesänä dieseliä palanut. Ajettuihin maileihin nähden kohtuu vähän siis. Ilta saunottiin ja notkuttiin veneellä. Ei oikein viitsinyt mitään ihmeellisempää tehdä.
Torstaina taukoiltiin Nauvossa pyykkiä pesten ja kaupassa käyden. Löytyi myös Nagu Giniä, tammitynnyrissä kypsytettynä. On oikein maistuvaista. Juha heitteli muovinpaloja siellä paikallisella pienellä Frisbeegolf-radalla ettei ihan paikoilleen jämähtäisi.
Perjantaina herättiin aikaisin ja laitettiin vene kuntoon Turkuun lähtöä varten. Käytiin septi tyhjentämässä, mutta jotain vikaa siinä systeemissä, tai tyhjentäjässä oli kun huomattiin parin mailin päästä, että ei se juuri ollut tyhjentynyt.
Tästä välittämättä purjeet ylös heti sataman suulla ja hyvin rauhallista vauhtia Airiston yli Turkua kohti. Tuuli hieman hiipuli välillä ja vauhti tippui jopa alle kahden solmun, mutta eteenpäin mentiin kuitenkin kohti tavoitetta. Juuri ennen Ruissaloa otettiin melkein kilpailu yhden kevytveneen kanssa - ja melkein voitettiin.
Hieman ennen Ruissalon Marinaa laskettiin purjeet ja ajettiin niiden laituriin septin tyhjennykselle. Tämäkään laite ei oikein meinannut imeä, kunnes nuorimies huoltoasemalta tuli kertomaan, että kantsii vetää se 10 metriä letkua mahdollisimman loiville mutkille pitkin pihaa, niin sit saattaa toimia. Ja näin kävi, septi tyhjeni!
Loppu puolitoista mailia ajettiin koneella. Juuri kun saatiin näkyviin Ruissalon telakka, jonne siis olimme varanneet laituripaikan, alkoi tuuli hieman nousta. Ja kas, juuri siitä suunnasta mistä ei pitänyt tuulla. Ja tietenkin poikki laiturin, eli poijun saalistaminen ja laituriin kiinnittyminen ei todellakaan helpottunut. Kiinni saatiin kutenkin ja kun puoli tuntia oli jumpattu kiinnitysköysien, ancaroliinan ja springiköyden kanssa, oli vene melkein oikealla paikallaan, melkein suorassa ja melkein sopivalla etäisyydellä laiturista.
Tää satama on runsaasti halvenpi kuin se Aurajoessa Förin vieressä oleva, mutta ei tää mikään helmi ole. Klassikkoveneitä on kyllä laituri puolillaan, mutta ainakin nää meille tarjotut varauspaikat on toodella auki tuulille ja Silja ja Viking puhaltaa ohi jokusen kerran päivässä, samoin lukemattomat saaristolautat ja paikalliset risteilyalukset rahtilaivoista puhumattakaan.
Kummityttö Iris perheineen tuli moikkaamaan satamaan. Syötiin siedettävät pizzat varsin ruuhkaisessa rantapizzeriassa ja ihasteltiin klassikkoveneitä, joita täällä telakalla on jo toista sataa vuotta veistelty. Tuliaisiksi toivat pussin perunoita jotka alkoikin jo olla vähissä.
Nyt saattaa retkeilyyn tulla pieni tauko, sillä huomenna on luvattu tosi surkeaa keliä (miksi juuri aina meille Turussa?) ja sunnuntaina pitäisi siirtää vene Raisioon josta luvattiin viikon säilytyspaikka. Sunnuntaina tarttis illalla palailla hetkeksi normaalielämään ja matka jatkukoon runsaan viikon päästä lauantaina Raisiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti