Eilen otettiin rennosti ja poikettiin vain kaupassa hakemassa elintarvikkeita aamupäivällä. Oikein hyvin on Kittilän K-market varusteltu! Kaikki se saatiin mitä elämään ja autuuteen tarvitaan, melkein koko loppukeikan ajaksi. Onni-koiran porkkanat alkaa nyt tosin käydä jo melko vähiin.
Puolilta päivin seisoi Jounin tilataksi pihassa johon alettiin pakkautua. Kittilästä otettiin vielä itse Jouni ja Minna kyytiin ja suhattiin kohti Äkäslompoloa, koska meininki oli käydä tarkastamassa Kaulasen Sampon Jänkä resortin ravintolatarjonta. Lounaalle emme olleet tehneet pöytävarausta, mutta tilaa seitsemälle löytyi hyvin - maisemapöydästä! Se olikin paras paikka ravintolasalissa, koska siitä saattoi seurata kokkipoikien riemukasta puuhastelua kuumassa keittiössä.
Ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Ennakko-odotuksia ei juuri ollut mutta kokemus oli todella positiivinen. Ei voi kuin antaa paikalle suuren suosituksen. Kannattaa poiketa, jos näillä kulmin liikkuu.
Pakattiin taas porukka autoon ja suunnattiin Lainion lumikylään ja sen erikoisuuteen, lumihotelliin. Olipas huikea paikka! Kierreltiin saleja ja käytäviä tunnin verran. Koko paikka on lumesta ja jäästä rakennettu, baaria myöten. Joka paikassa on lumesta veistettyjä uskomattoman upeita jääpatsaita ja reliefejä ja muita yksityiskohtia, todellista käsityötaidon näytettä. Tämäkin on kohde, jossa kannatta poiketa!
Palattiin mökille ja loppuilta menikin iloisesti lohta savustaen ja syöden. Saatettiin siinä sivussa soitella kitaraakin ja laulella.
Lauantaina aamulla Eeva ja Anita lähti Onnin kanssa jonnekin Levin huipun suuntaan fiilistelemään maisemilla. Sääkin oli ihan huikean upea. Pete ja Juha kaivoivat moottorikelkat tallista ajatuksenaan käydä tankkaamassa ja vähän fiilistelemässä, jos vaikka sunnuntaina lähtis rouvien kanssa poikkeamaan Kumputunturilla kelkoilla.
Tämä oli siis suunnitelma. Tiedä sitten miten nää meidän keikat aina jotenkin menee vähän siihen suuntaan. Pete ajoi Yamahaa, jonka piti olla juuri huollettu, mutta joku varoitusvalo paloi melkein heti pihasta lähtiessä, valo tosin sammui melkein heti ensimmäisen jarrutuksen jälkeen. Juhalla oli vanhempi 2-tahti Lynx, joka toimi alkuun kuin ihmisen ajatus. Kunnes...
Muutama kilometri oli ajettu kun avautui kiva suht tasainen suora, jossa olis voinut ihan antaa hanaakin, rajoitusten puitteissa tottakai, mutta Lynxikelkka päätti toisin. Meneminen loppui totalitääriseen propello stoppoon. Pete huomasi tilanteen peileistään ja kääntyi takaisin. Kelkka ei startannut, startti pyöritti kyllä, mutta ei vaan käynnistynyt.
Otettiin pelti auki ja alettiin etsiä vikaa. Putsattiin tappokytkimen pohja, vaihdettiin sytyytystulpat ja lopputulos oli, että ei tule kipinää tulppiin. Kohta siihen tuli kolme muuta kelkkailijaa mukaan ihmettelemään ja kaikki yhteen tuumaan totesivat, että ei sinne kipinää tule vaikka miten koittaisi. Nykäistiin vetohihna pois ja lainattiin vierailta kelkkailijoilta hinausköysi ja miehissä käännettiin Lynx ympäri. Köydet kiinni ja Pete vetämään kelkkaa ja Juhaa jonnekin, mihin kelkan voi jättää huoltomiestä ja korjausta varten.
Ajeltiin kohti Levin etelärinteiden parkkipaikkaa. Jätettiin sitten sinne kaksi kelkkaa, Peten Yamahakin alkoi nimittäin näyttää lämpenemisen merkkejä, kun oli hinattu sitä Lynxiä muutama kilometri ja polttoainekin alkoi käydä vähiin. Eli huoltomiehelle sekin kyytiin. Elämäänsä pettyneinä nämä herrasmiehet menivät sitten Sivakkaan kypäräolusille ja soittelemaan Anitaa hakemaan pois kuleksimasta. Meinasi olla siinä aurinkoisella terassilla jo ihan lämmintä kevätsäässä!
Vaihdettiin kuteet hieman kevyempiin ja käytiin kävellen Sammun tuvalla katselemassa kuinka porokoira paimensi tokkaa. Aika kivasti oli haukulla homma tassussa, porot meni just sinne minne pitikin ja koira oli oikein tyytyväinen työn tulokseen. Katsottiin samalla savusaunat ja Ounasjoen rannat. Kiva paikka oli tuokin.
Vaihdettiin hieman siistimpää pääälle ja Jouni tuli taksillaan hakemaan meidät Levin keskustaan Panimo & A'la Carte ravintolaan syömään. Hirvenlihapullat jallukermakastikkeessa olivat ihan taivaallisen hyviä, ja Peten hiillostettu taimenkin sai suuren hymyn kasvoille. Pitkään arvottiin etukäteen minne mentäisiin syömään, mutta tämä oli ihan nappi valinta. Vahva suositus tälle myös.
Loppuilta meni ruokaa sulatellen ja huomista suunnitellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti