Ja matka jatkuu, tauon jälkeen Naantaliin

Viikko takaperin jätettiin vene Raision marinaan odottamaan ja suunnattiin Antin "taksilla" Turkuun (kiitos Antille!) ja sieltä junabussilla kotiin Espooseen. Viikko meni maissa kärvistellen, kerättiin talven mustikat ja käytiin harrastamassa lähiturismia katsastamalla Håkansbölen kartano Vantaalla. Oli kohde, jota voi suositella kaikille jotka Hakunilan suunnalla liikkuvat. Kaunis historiallinen miljöö ja varsin hyvä kahvio siinä pehtoorin tuvassa. Hieman oli huonosti opastettu saapuminen mutta löysimme paikan kuitenkin.

Kartano ja sen puisto olivat todella komeita ja opaskirjasen kanssa kierrettiin puolitoista tuntia tutustuen suvun ja kartanon historiaan. Kakluunit joka huoneessa ja kohtuu hyvin saatu alkuperäistä 1800 - 1900 luvun taitteen kartanomiljöötä ennallistettua. Lisäbonuksena erikoisnäyttely kartanon suunnittelijan Armas Lindgrenin töistä ja historiasta.

 

Perjantaina Juha poikkesi lääkärissä ja sen jälkeen suunnattiin Flixbussilla Turkuun, josta taas Antin kyydillä Raisioon veneelle, edelleen kiitos Antille. Illalla vielä Joona ja Ida poikkesivat veneellä kahvilla ja näyttämässä perheväen uutta autoa. Oli oikein kiva nähdä jälkikasvuakin pitkän tauon jälkeen.

Lauantaina oli meininki siirtyä vain Naantaliin, kun Eeva ei oikein edes muistanut koska viimeeksi oli siellä käynyt. Lähdettiin satamasta varttia yli 11 ajatuksella poiketa pikaisesti septin tyhjennyksellä ja veden täytöllä ulommaisen laiturin kohdalla. Näin tehtiinkin, mutta ei kovin pikaisesti!

Kohtuu navakka tuuli tuli poikittain septilaituriin nähden, joka työnsi venettä pois laiturista. Parikymmentä minuuttia siinä painittiin, ennen kuin vene oli saatu laituriin kiinni. Septi tyhjäksi ja vesitankki täyteen ja kohti Naantalia.

Matkaahan ei ollut kovin paljoa, muutama hassu maili, ja kun tuuli tuli navakkana vastaan kapealla väylällä ei jaksettu alkaa kryssimään. Puskettiin siis koneella kohti kovaa vastatuulta melkoisen rauhallista vauhtia. Onneksi Juha huomasi ajoissa katsoa Ukkopekan sillan alituskorkeuden, 8,5 m! Meillähän masto nousee noin 14 m merenpinnasta, joten muutos suunnitelmiin ja kierto Luonnonmaan ympäri. Siellä on Särkän salmen silta, josta mahduttaisiin ali. Mailejahan siitä toki tuli 8 lisää, mutta päästiin oikeaan paikkaan. Olisimme voinet mennä Särkän salmea kohti vaikka purjeilla, mutta ei jaksettu alkaa jumppaamaan, koska tuulikin vaihteli melko navakasta navakkaan eikä aivan optimisuunnasta tullut. Sitäpaitsi takila otti sen verran hyvin tuulta, että koneella myötätuuliosuudella vauhti kiihtyi huimaan viiteen solmuun samoilla asetuksilla, joilla oli vastatuuleen puskettu vain 2,5 solmua aallokkoa vasten.

Eeva oli  soittanut Naantalin marinasta meille varauksen ja nuori mies tuli kumiveneellä vastaan ohjaamaan meitä oikealle paikalle. Juuri siihen paikkaan ei sitten päästykään, kun joku pikkupurkkari oli siihen laittanut isensä kiinni, vaikka laituripaikalla oli "varattu"-kartio edelleen juuri siinä kohtaa pystyssä. Onneksi tilaa oli ja saatiin vastakkaiselle puolelle vene kiinni. Ainoa haittapuoli uudessa paikassa oli varsin navakka tuuli ja orastava tihkusade, joka tuli suoraan veneen perän takaa! Eli mikään paikka ei ollut tihkulta suojassa, ja jos kajuutan luukkua hiemankin raotti ilmanvaihdon takia, tuli vesi suoraan tuulen mukana sisään.

Marinan sijainti on kyllä hyvä ja kaunis: vanhakaupunki ja keskiaikainen kirkko ovat ihan vieressä oikealla puolella suurin piirtein siinä, missä laituri loppuu, Kultaranta näkyy suoraan vastapäätä perän takana ja vasemmalla on Muumimaailma, jonka silta myös toimii vierassatamana. Ei käyty katsomassa onko kaikki muumit laaksossa.

Kirkko

Kultaranta

Muumimaailma, tuolla takana

Sen sijaan käytiin ihailemassa kirkkoa, kirkkopuistoa ja vanhaakaupunkia. Naantali on kyllä todella kaunis, varsinkin vanha kaupunki, Paljon vihreää ja uudetkin talot vanhankaupungin puolella ja laitamilla on rakennettu "vanhahtavan" tyylisiksi eivätkä  todellakaan riko maisemaa, vaan sopivat hyvin pittoreskiin kaupunkikuvaan. Jospa jossain muuallakin Suomessa osattaisiin rakentaa näin.

Ilta meni syöden, saunoen marinan hulppeissa saunatiloissa (lauteilta näkymä Kultarantaan) ja kuunnellen iltasoittoa kirkon kellotornista. Iltasoitto kirkon tornista kajahtaa joka ilta kello 20.00.

Kaupungilla kulkiessa ja nettiä selatessa huomattiin, että täällähän on unikeon juhlat tänä viikonloppuna, joten illalla rannan kuppiloissa oli varsin vilkasta ja elävää musiikkia oli tarjolla varmaan useammassakin paikassa. Ei kuitenkaan jaksettu lähteä sateeseen punnertamaan, vaan keskityttiin lepoon ja hyvään oloon veneellä.

Yö oli tuulinen. Aallot paukuttivat veneen perään, tuuli ujelsi takiloissa ja hakkasi köysiä mastoja vasten. Kohtuullisen hyvin kuitenkin nukutiin, kunnes herättiin  harmaaseen ja sateiseen aamuun.

Sunnuntaina käveltiin kaupalle suorittamaan pieniä hankintoja ja paluumatkalla kierrettiin kirkkopuiston kautta jossa torvibändi veteli Santanaa ja kaikkea muuta viihdemusiikkia ilmaiskonsertissa. Siinä, juuri alueelle tultuamme törmättiin tuttuihin, Liisaan ja Olliin, jotka olivat jo eilen käyneet etsimässä meidän veneen ja katsomassa oltaisiinko paikalla. Mutta juuri silloin oltiin oltu kävelyllä. No nyt ehdittiin näkemään! Tunnin verran istuttiin kahvilla ja syömässä reserviupseerikerhon munkkeja. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa! Heillä on ollut pienempi Helmsmann joskus aikoinaan ja rakkaus kaunislinjaiseen veneeseen on jäänyt niiltä ajoilta. 

Illalla suunniteltiin tulevaa, säätiedotuksia ja merikortteja selaten. Jos sitä huomenna jonnekiin Rymättylän länsipuolelle suuntaisi. Ehtisi sitten ajoissa Hankoon kun siellä pitäisi olla 3.8. ja siitä ei passaisi myöhästyä. Näin veneellä liikkuessa on hyvä pitää hieman "kelivaraa", ettei aina tarvitse lähteä todella huonoon keliin ihan pakosta jos on joku sovittu aikataulu tai tapaaminen tulossa.