Lauantaina siirryttiin "rantamoodiin", eli kun ei oo enää scootteria käytössä, niin minnekäpä muualle kuin rannalle. Pilvistä oli ja muutama pisara vettäkin tuli. Siaminlahti antoi pieniä vaahtopäitä, mutta lämmintä oli enemmän kuin Suomessa kuumana kesäpäivänä.
Illalla syömään Aroy-ravintolaan kun Raju oli sitä kehunut. Ei se huono ollut, ja halpakin oli, mutta ei mitään sellaista tajunnan räjäyttävää. Rannan ravintoloista saa about samalla hinnalla yhtä hyvää, ellei jopa parempaa apetta.
Poikettiin vielä Ozone-ravintolassa yömyssyllä ihmettelemässä mikä sitä ruokakioskia vaivaa. Suhteellisen laadukas trubaduuri luritteli hyvällä sykkeellä baarissa, hinnat ihan maltillisia, mutta asiakkaita ei ollut kun pari pöydällistä. Tarjoilijatytöt näyttivät turhautuneilta ja räpläsivät kännyköitään yhdessä pöydässä. Ei kyl ymmärretä mikä tässä mättää, ohjelma on varsin laadukasta ja asiakkaita vaan ei oo. Paikkakaan ei oo huonompi.
Sunnuntaina oli luvattu pientä sadetta, mutta aamusta alkaen päivä oli aurinkoinen ja komea, joten rannalle käristymään. Aallot olivat mahtavampia kuin eilen. Vangitsevaa oli katsoa valkeana vaahtoavaa rantaa, toinen toisensa perään vyöryviä aaltoja ja kuunnella niiden aikaan saamaa jatkuvaa ja vaikuttavaa jyminää. Juha kokeili, olisko ollut riittävän isoja bodysurffaukselle, melkein olivat. Vauhdin huuma jäi saavutamatta, mutta simmareissa oli lähes kilo hiekkaa urheilusuorituksen jäljiltä. Kyseisessä lajissahan siis seistään silleen lähellä rantaa, että jalat on pohjassa ja aallot lyö melkein pään yli ja kun se suurin seitsemäs tulee kohdalle, ponnistetaan murtuvaan aaltoon "lankuttaen" ja tullaan vauhdilla rantaan riemunkiljahdusten saattelemana pohjaa hipoen ja simmarit hiekalla täyttyen. Hotelliin palattua huomattiin, että Juha todellakin oli bodysurffannurt saaden aikaan kylppärin ovelle kunnon hiekkakasan...
Illalla oltiin laiskoja ja mentiin vaan Valhallaan syömään, koska se on hyvä ja lähellä. Ruotsalainen tyylidaami "Queen" Mary oli siellä jo, ja paikan englantilainen isäntä "King" Arthur talutti daamia kun tultiin paikalle. Maryllä oli tänään vähän huonompi päivä pumpun kanssa. Arthur jo mietti, pitääkö rouvalle tilata taksi vai taluttaisiko hän hänet hotellille. Mutta kun me ilmestyimme paikalle, saattamisen ongelma ratkesi. Istutettiin Mary pöytään, tilattiin ruoat ja juomat, syötiin rauhassa hyvin ja viihdyttiin oikein hyvin.
Maksettiin laskut ja Mary molempien käsikyngässä hipsutettiin rauhallisesti hotellille. Toivottavasti ladyn kunto paranee huomiseksi, on hän niin valloittavaa seuraa ja upea persoona.
Maanantaina sitten oltiin vaan rannalla, poikkettiin Valhallassa syömässä ja saatiin isäntä Sammyltä (king Arthurin oikea nimi) juomat talon piikkiin kun hän oli sitä mieltä, että ei kaikki olisi ottaneet Maryä samalla tavalla hoitoon kun me eilen. Oltiin ihmeissämme, tuohan kuuluu normaaliin ihmisten käytökseen ja muiden huomioimiseen, mutta ei kuulemma kovin usein.
Tiistai aamuyöstä tuli taksi keräämään matkailijat kyytiin varsin varhain ja toimitti Bangkokin lentokentälle. Siellä oltiin toivotun parin tunnin sijaan melkein kolme ja puoli tuntia ennen lennon lähtöä. Oli aikaa shoppailla.
Sitten siirryttiinkin Suomen pakkasiin ja nyt tätä kirjoitellaan Nilsiässä lankomiehen kämpillä elämää suloisempi Heta, 13 viikkoa, varpaita ja sormia järsien...
Nyt on kotiinpaluusta kulunut kaksi viikkoa ja kun on tuo uusi-vuosikin kohdillaan on ehkä aika niputtaa koko vuoden retkeilyt kasaan!
ELI REIPPAAMPI VUOSITILIINPÄÄTÖS!
Tammikuun Thaimaa
Alkuvuodesta tehtiin perinteinen keikka tropiikkiin kaamosta karkuun. Otettiin ihan matkatoimistosta kaksi viikkoa, ensimmäinen Krabilla ja toinen vanhassa kunnon Khao Lakissa. Tämän session erikoisuus, ja samalla erinomaisuus, oli se, että Eeva vihdoin voitti epäluulonsa ja ilmeisesti pienen pelkonsa paikallista liikennekulttuuria kohtaa ja suostui tulemaan scootterin kyytiin.
Tämähän siis avaa runsaasti uusia mahdollisuuksia täällä. Ei enää olla riippuvaisia paikallisesta, tai matkatoimiston tarjoamasta retkipalvelusta, vaan voidaan itse etsiä ja katsoa juuri sitä mikä kiinnostaa. Eikä myöskään olla jumissa yhdessä paikassa, vaan voidaan etsiä niitä kauniita rantoja muualtakin kuin kävelymatkan päästä!
Hyvä oli keikka ja edelleen Khao Lak on yksi suosikkejamme. Siellä on kaikki mitä tarvitaan, myös rauhaa ja ei liikaa itänaapureita kuten Krabilla.
Toukokuun Italia
Toukokuussa tehtiin parin viikon roadtrip kaveripariskunnan kanssa pohjois-Italian suunnalle. Venetsia, Garda, Piemoten vuoret, Cinque Terren rannikko, Toscana, Umbria ja San Marino. Maranelloa unohtamatta. Upeita maisemia, hyvää ruokaa, hyvää juomaa ja hyvää seuraa. Pari viikkoa meni kuin siivillä ja tuli jopa meille uuusia paikkoja kuten ne Cinque Terren jumalaisen kauniit rantakylät. Tän vois ottaa jossain vaiheessa uusiksi, itseasiassa ihan koska vain.
Eläkkeen aloitus merellä
Juhannuksesta Juha jäi eläkkeelle, joten pakattiin vene ja lähdettiin viideksi viikoksi merelle. Kierreltiin vailla aikataulua ja kiirettä rannnikkoa ja Saaristomerta ja laajenettiin reviiriä myös Ahvenanmaalle, jonka saaristossa purjehdittiin melkein pari viikkoa.
Veneen tekniikan kanssa oli pieniä ongelmia, mutta kumman hyvin se viisi viikkoa sujui ja oli hieman harmillista tulla "kesken" pois mereltä kun kelejä olisi vielä riittänyt
Marraskuun pitkä Thaimaan keikka.
Tämä viimeisin retki Thaimaaseen tehtiinkin sitten ihan eri tavalla. Matkatoimistot unohdettiin ja Juha bongasi Finnairin tarjouspäiviltä varsin halvat lennot Bangkokiin ja takaisin. Hotellit Booking.comin kautta ja nyt mentiin omatoimisena ilman matkatoimiston tukijärjestelmää.
Täytyy sanoa, että tämä oli enemmän meidän tapa matkustaa. Juha kokeili reppureissaajan periaatetta, kabiinikokoiseen reppuun kaikki mitä keikan aikana tarvitsi (Eeva kyllä valitti, että rantapyyhe, EA-tarvikkeet, kirjat ja pesukemikaalit tuli hänelle, mutta kaikki ne olisi saanut varsin halvalla kohdemaasta) ja melko hyvin se toimi niinkin. Eevalla oli iso laukku, pikkulaukku ja päiväreppu.
 |
| Juhan matkakamat tuossa päällä |
Pattayalla oltiin Jomthienin puolella pari viikkoa, ei välttämättä ihan meidän suosikkikohteemme. Liikaa hälinää, roskaa, möyhyn polttelijoita ja itänaapureita. Saaret Koh Larm ja Koh Si Chang olivat paljon mukavampia, etenkin Koh Larm, mutta kun päästiin Cha Amiin oli kuin paratiisiin olisi tullut. Khao Lakin ohella se on meidän suosikkipaikkamme.
Kuvia tuli vuoden aikana otettua parisen tuhatta kappaletta, ja Eevalla varmaan saman verran. Onhan jotain ihmeteltävää myöhemminkin. Katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan, ei välttämättä ollenkaan yhtä aktiivista, mutta suunnitelmia jo on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti