Reviiri laajenee, kiitos teknologian

Aamupala oli juuri niin hyvä kuin tän tasoisessa hotellissa oletetaankin olevan. Ja myös runsas. Vedettiin sitä suurin piirtein kaksin käsin pesuvadista ja todettiin iloisesti röyhtäillen, että illalla seuraavaksi! Tällä kyllä päivän pärjää.

Mehän siis olemme pari kertaa ennenkin täällä Cha Amissa olleet, mutta aina pakettimatkalla. Ja pakettimatkojen retki-/nähtävyystarjontahan on sellainen, ettei se välttämättä meitä aina ole kiinnostanut. Niinpä tästä kylästä on lähinnä tullut tutuksi hovivaatturi Rajun liike, hyviä sikareita myyvä pikkukauppa ja muutama erilainen uimaranta ja ravintoloita. Ai niin, Hua Hinin vesipuistossa joskus poikettiin Tuktukilla kaveriperhettä moikkaamassa.

Tällä kertaa kuitenkin on jo valmiiksi päätetty, että nyt tutustutaan lähiseutuun. Onneksi meillä on Rajun meille diilaama scootteri. Oli ihan Angry Birds Honda 125 cc, joka just jaksoi meitä kuljettaa riittävän rivakasti, pysyäksemme täkäläisen liikenteen vauhdissa. Ainoa varsinainen puute muuten ihan loistokuntoisessa kamppeessa on, että kännytelinettä ei ollut. Ja tietenkin Juha oli unohtanut sen Khao Lakista tammikuussa hankitun rannesysteemin kotiin. Hyi Juha! Niinpä Eeva toimi navigaattorina.

Kiivettiin vihaisten lintujen kyytiin, vietiin pyykit pesulaan ja otettiin suunta kohti kohti Cha-Am Forest Parkia. Moderni teknologia auttoi takapenkiltä. Koska kännytelinettä ei ollut, ja scobassa ei ollut mitään älyllistä paikkaa puhelimelle, Eeva istui känny kädessä takasitsillä ja parhaaseen rallikartturityyliin kiljui huimaa ajoviimaa vastaan: "U-käännös, viisisataa metriä, kaksisataa metriä" ja niin edelleen. Ainoa ongelma oli oikeastaan se, kun tuli käännös vastaan niin piti aina varmistaa, oliko se nyt tämä vasen vai se toisen puolen vasen! Lopulta sovittiin, että kartturi naputtaa kuljettajan sen puolen kylkiläskejä, minne pitää seuraavaksi kääntyä.

Urbaani metsäpuisto oli todella kaunis, varjoisa ja varsin laaja. Vajaa tunti siellä töpöteltiin ja ihailtiin lampia, kukkia ja puita. Veikkailimme, että sadekauden aikaan tämä on todellinen kukkapelto ja paratiisi, nytkään tämä ei hassumpi ollut.

Sitten takaisin scootterin penkille ja eturengas kohti Prinsessan puistoa. Sinne oli puolisen tuntia ajomatkaa, ja väliin osui taas varsin hyväkuntoista hiekkaränniäkin, jota köröteltiin ohi viljelysten, metsien ja pihojen. Kylkeen naputtelu auttoi varsin paljon suunnistuksessa. Kyllä moderni teknologia on hienoa.

Puisto oli taas ihan valtava. Siellä oli kaikkia mahdollisia kasveja, mitä pohjoisemmassa Thaimaassa kasvaa ja erikoisuutena lääketieteellinen kasvitarha, jossa oli kasveja jaoteltuina sen mukaan mihin vaivaan niistä saa helpotusta, jokaiseen vaivaan oli omansa, eikä sellaista taida montakaan olla, mihin ei luonnon lääkkeitä löydy. Menetelmiä ei kuitenkaan ollut selvitetty, pitääkö vatsavaivoihin vetää lehtiä sellaisenaan, keitettynä, uutettuna vai kuivattuna ja jauhettuna. Eri alueilla oli vaikuttavia kasveja pari- kolmekymmentä/vaiva. Ja vaivoja oli tosiaan melkein sen verran palstojen päissä mitä lääketieteellinen ensyklopedia tuntee.

Noi on hyviä, mutta haisee pahalle

Reilu tunteroinen siellä vierähti ja sitten oltiinkin jo valmiita suunnistamaan hotellille ja altaalle uimaan. Allas on 17. kerroksen kattoterassilla, kelpaa siellä köllötellä. Tutustuttiin samalla todella mainioon 87-vuotiaaseen ruotsalaiseen daamiin, jonka kanssa jutellessa aika meni ihan siivillä. Voi kunpa olisi itsekin vielä tuossa iässä noin skarppi ja eläväinen.

Ilta normaalin kaavan mukaan...

Tiistaina aloitettiin rannalla. Oltiin niin varhaisessa, että saatiin juuri halutut paikat. Aammiaisella oli taas soineet joululaulut, mutta kuusesta ja pakettimerestä huolimatta ei oikein ole joulumieli vielä vallalla. Mieluummin katsellaan merta ja palmujen huojumista ja jätetään joulutunnelma Suomeen.

Puolen päivän paikkeilla pistettiin käynnistettiin scootteri ja lähdettiin suuntaamaan kohti Siam Veneziaa. Kyseessä oli varsin mielenkiintoinen teemapuisto Hua Hinin ja Cha Amin puolivälissä. Hyvin tuolla pikkuvehkeellä pysyy paikallisen liikenteen vauhdissa, etenkin kun Juha on jo adaptoitunut paikalliseen liikennekulttuuriin ja Eevakaan ei enää kovin usein kiljahtele "riemusta" takapenkillä.

Paikka löytyi, ja otettiin liput, jotka sisälsivät pääsymaksun ja pari "aktiviteettia" sekä yleistä haahuilua. Poikettiin ensiksi kuitenkin varsin autenttisen oloisessa, italialaistyylisessä, kahvilassa. Kun odoteltiin melkein tyhjässä paikassa espresson saapumista, Juha innoistui vilkaisemaan mitä Trip Advisorissa paikasta kerrottiin. Ei olisi kannattanut jättää katsomista tänne paikan päälle, vaan tehdä se jo eilen illalla hotellilla.

Tämä paikka on selvästi rakennettu isolla rahalla, vähän samaan tapaan kun Suomessa Power Parkin riittävän kitchit ympäristöt. Trip Advisorissa oli sarkastisia kommentteja aavekaupungista ja paikan päällä sen oikeasti ymmärsi varsin hyvin! Paikka on iso ja komea, henkilökuntaakin on riittävästi, mutta...

Oltiin kahden muun pariskunnan kanssa ainoot kävijät! Eli hirvee satsaus puitteisiin, mutta joko markkinointi tai joku muu mätättää, sillä täällä ei käy porukkaa. Onhan tää aika kitch ja oikeessa Venetsiassa jokusen kerran käyneenä on tässä vähän yritystä, mutta se viimeinen silaus puuttuu. Kahvilat ja viinituvat on ihan oikein rakennettu, jos ei tietäisi, voisi oikeasti olla josssain Venetsian liepeillä. Aktiviteetteja saisi olla kyllä enemmän.

Ei tämä paikka voi mitenkään kannattaa. Ainoa oikeasti mielenkiintoinen juttu oli 3D-taidenäyttely, jossa olisi voinut itsensä sijoittaa oikeastaan joka teokseen "sisälle" ja ottaa kuvan sopivalla rajauksella jolloin voisi hämätä naapureita. Todella taidokkaasti tehty juttu. Muu olikin sitten vähän sinne päin, keinotekoinen kanaali, jossa maksusta voi mennä gondolilla thaimaalaisen gondolierin kanssa joka ei osannut laulaa O Sole Mio, ja muuta vastaavaa.

Kanaalin varsi oli täynnä liikkeitä Italian tyyliin, mutta jos ei ole asiakkaita niin kuka niitä viitsii pitää auki. Niinpä suurin osa kaupoista oli joko kiinni tai tyhjillään.

Jäi vähän ristiriitainen ja surullinen olo koko paikasta, idea on ihan hyvä ja toimiva, mutta kolme pariskuntaa paikalla kertoo kyllä aika karua kieltä siitä, että joko markkinointi, sijainti tai sitten joku ihan muu mättää aika pahasti. Aineksia kyllä olisi ja henkilökunta oli todella mukavaa ja ystävällistä.

Scootterilla takaisin Cha Amiin, pyykit pesulasta ja iltarutiineihin. Paikalliset trubaduurit on oikeesti paikallisia trubaduureja, r-kirjain on vaikea lausua täkäläisille. Just an other day in paladise...

Illallisella oli seuraa.

Etsi kaksi kaveria kuvasta