Keskiviikko ja torstai Koh Larmilla

Keskiviikkoaamuna käytiin aamupalalla siinä hotellin "aamiaishuonella", eli kattoterassilla. Oli yksi unohtumattomimpia aamiaisia. Ihan perus huttua muuten, mutta kattoterassilla aamuauringossa ja noin 30 asteen lämmössä! Tähän voisi vaikka tottua!

Oltiin lähdössä etsimään scootterivuokraamoa, kun hotellin pitäjä totesi, että miksi mennä merta edemmäs kalaan? On hänelläkin tässä muutama scootteri ja ihan samaan hintaan kun muuallakin. Eli rivistöstä valitsemaan pyörää, missä oli parhaat renkaat ja sen verran kokoa ja kuutioita, että jaksaa kuljettaa kahta runsasta skandinaavia.

Vehje löytyi, ja mitään turhia papereita ei täytelty. Emäntä vain totesi, että majoitutte meillä ja ette te tällä saarelta pois pääse, joten sen kun menette! Ja mehän mentiin!

Tuolla perällä se hotelli on

Onneksi otettiin 125 kuutioinen! Ensimmäimem koitos tuli, kun lähdettiin vastarannan uimarantoja tarkistamaan ja matkalla ajeteltiin käydä yks maisemapaikka katsastamassa. Scootteri huusi hoosiannaa adventin kunniaksi, mutta taisteli itsensä mäen päälle! Täällä ei juuri serpenttiiniteitä tunneta, vaan tie vedetään siitä mistä se mahtuu menemään! Nousukulma lähenteli varmaan 25 astetta ja tien pinta oli enimmäkseen betonista pihakiveä hiekkasaumoilla.

Mäen päältä sitten alkoi tietenkin alamäki. Käsilläseisonnassa stongan varassa ja jarrut kireellä ettei vauhti liikaa karkaa kun ei ihan tarkkaan ollut tiedossa mitä edestä löytyy. Muutama mutka siellä oli... 

Mäen alla kuukkeli neuvoi kääntymään vasemmalle jos näköalapaikalle haluttaisiin. Ajettiin satakunta metriä Espoon rantaraittia kapeampaa, sillä pihakivetyksellä päällystettyä, polkua pitkin, kunnes mäki alkoi nousta yhtä jyrkkänä kuin sillä isommalla tiellä. Eeva oli sitä mieltä, että jos ei tänään niitä maisemia, katsastetaan vain ne rannat! Eli uukkari kehiin siinä about scootterin levyisellä baanalla ja kohti ekaa rantaa joka oli Samae Beach. Näytti hyvältä! Todettiin, että nyt kun on flow päällä niin käydään katsomassa ne muutkin rannat ja päätetään sitten minne asetutaan paistumaan.

Seuraavana oli runsaan kilometrin päässä Tien Beach, joka on kyllä kaunis ja varmaan siellä palvelutkin olisi olleet kohdallaan, mutta scootteri olisi pitänyt jättää melko kauas ja painella pitkin betonista laituri/kävelytietä melkein kilometri, että olisi päässyt rannalle. Liian hapokasta, ei jatkoon tällä kertaa.

Seuraavaksi suunnattiin Coral Island Pattaya Beachille, jossa on toinen yhteysaluslaituri Pattayalle. Tie olikin mielenkiintoinen! Se oli samanlaista polkua kuin olisi ollut se näköalapaikan tie, mutta tällä "baanalla" oli osa pihakivistä alkanut irtoilla ja "tiessä" oli melkoisia reikiä paikka paikoin. Ja se jyrkkyys ja korkeusero! Kiivettiin yhtä korkealle kuin sillä isommalla tiellä ja yhtä suoraan, mutta tie oli 5 metrin sijaan 1,5 m leveä. Ja paikalliset tulivat vastaan miljoonaa ajattelemattakaan väistää.

Tällä pätkällä oli muuten kaks serpenttiinimutkaakin, just kaikkein jyrkimmällä kohdalla silleen, että kääntösäde scootterissa juuri ja juuri riitti. Oli lämmintä, mutta hikee meinas pukata muutenkin, tässä meidän scootterissa on variaattori melkein finaalissa ja jarrutkin alkaa olla huollon tarpeessa.

Highway or byway?

Tämäkään ranta ei aiheuttanut toimenpiteitä. Hirvee hässäkkä päällä, tuktukeja turisteja hakemassa ja kauheen ruuhkaista joka paikassa. Päätettiin mennä sinne Samae Beachille. Eli takaisin siihen ränniin vuorten yli. Nyt onneksi tiedettiin mitä on vastassa, joten osattiin varautua.

Loppupäivä menikin rannalla lötkötellen, kunhan ensin sinne suoriuduttiin. Otettiin ehkä väärä sektori rannasta, sillä poikkeuksellisesti tässä osassa ei ollut tyypillistä Thaimaalaista ystävällistä asiakaspalvelua, mutta ei enää viitsitty lähteä toiseen paikkaan. Ranta kuitenkin oli tosi siisti, vesi kirkasta ja puhdasta ja muuten oikein kiva mesta.

Veikee hylätty rakennus tuolla taustalla

Juha poikkesi piipulisella virallisella tupakkapaikalla ja onnistui todistamaan naapurikansan sisäisiä erimielisyyksiä. Nuoripari oli siinä noin vuoden ikäisen pikkuvesselin kanssa. Emäntä teki itselleen pedikyyriä, vesseli känisi rattaissa ja isäntä päätti siinä sitten vetäistä tötsyt muhevaa, sitä kun on täältäkin kioskeista saatavana. Tässä vaiheessa emäntä haki kipinää kuin huonolla tulpalla varustettu mopo, ja se huudon määrä ja voimakkuus! Venäjää ei Juha ymmärrä, mutta asiasta ei jäänyt epäselvyyttä.

Ylipäätään täällä on ton kannabiksen osittaisen vapauttamisen jälkeen näemmä lähtenyt mopo käsistä. Monessa paikassa on "Coffee Shoppeja" jo tuplaten enemmän kun kahviloita ja pilven haju  leijailee aika sakeana jopa uimarannoille. Voimatta asiaan sen kummemmin vaikuttaa, kyllä se meitä harmittaa. Pikkuvesselit saa melkoisen komeeta esimerkkiä, kun turistit jonottaa halpoja näytteitä kulman kioskeista ja sitten käryää niin että maisema on sinisenä. Ennen oli sentään rehellisiä seksituristeja!

Paatos seis ja takaisin hotellille sen julman mäen yli taas. Scootterin variaattori ja kaasutin meinasivat heittäytyä pois yhteistyöstä, mutta pienellä houkuttelulla ne kestivät molemmat mäen päälle. Loppuhan oli pelkkää laskettelua.

Illalla yötorilla ei ollut yötoria vaan jonkunlainen kyläjuhla, varmaan jollain teemalla. Porukkaa oli kuin helluntai epistolassa ja paikallinen julkkis lietsoi kansaa lavalta aivan ketuilleen säädetyn äänentoiston kanssa, mutta kaikilla tuntui olevan hauskaa. Paitsi meillä, kun emme saaneet hyvää katuruokaa ja jouduimme menemään sataman kapakkaan vetämään perushuttua. Hyvää sekin oli.

Torstaina oli melkoisen rauhallinen rantapäivä Samae Beachilla. Juuri ennen kuin saavuttiin rannalle, lönköteli tien poikki kunnon kokoinen, noin kolmimetrinen, varaani. Kuvaa ei ehditty ottaa. Mentiin vähän sivummalle ja nyt oli palvelualttius ja hymyt kohdillaan! Ennen kuin Juha löysi tämän sektorin tupakkapaikan, hää kävi piipullisella siellä vanhalla paikalla ja todisti toisinnon edellisen päivän nuoren venäläisparin sessiosta. Miten jotkut ei vaan koskaan opi...

Juha löysi tän sektion tupakkapaikalta kaverin, Rantakoiriin on jo totuttu, mutta rantasian roolin on yleensä Juha koittanut omaksua, nyt ei tarvinnut...

Oikeesti söpö ja pympaattinen kaveri!

Illalla käytiin hotellia vastapäätä olevassa paikallisessa kansankuppilassa syömässä ihan jumalallisen hyvät kala-annokset. Yötorikin olisi ollut nyt auki, mutta tästä oli 30 metriä hotellin ovelle, juuri sopiva matka mennä vatsan viereen pötkölleen.

Huomena sit saaren vaihto.