Satunnaista matkailua: Vihdoin täällä! Isä Matteon maisemissa

Tätähän me on siis suunniteltu jo melkoisen pitkään, retkuetta isä Matteon maisemiin Umbriaan koska ne vaan on niin jumalaisen kauniit!

Perinteisen kuvin mukaan siis piti mennä Helsinki-Vantaan lentokentälle ja ottaa ne viralliset selffiet siellä Oak Barrelissa ja kaikkee sellasta tuubaa mitä matkalle lähtöön normaalistikin kuuluu. Ja Norski lennätti ihan kivasti ja vain vähillä töyssyillä Roomaan.

Virallinen lähtöselhvie Oak Barrelissa

Puoliapina ja rouva lentoon lähdössä

Rooman päässä sitten törmättiin siihen perinteiseen italialaiseen mentaliteettiin, ei sen aina niin väliä...

Matkalaukkuja odoteltiin hihnan ääressä tappi otsassa melkein tunti! Aina kymmenen minuutin jälkeen tuli uusi ilmoitus: odotettu laukkujen saapumisaika 15:33, 15:43, 15:53 jne kunnes jossain neljän jälkeen koko lento poistui listalta. Mutta vartti sen jälkeen ne laukut ilmestyi siihen hihnalle pyörimään...

Eevalla alkoi jo tunnetila kehittyä

Seuraava hauska hetki olikin kohdallaan kun ensin oli löydetty autonvuokrauskioski. Siinä kun oli yks pariskunta vanhempia ruåtsalaisia ennen meitä. Kun rapiat puoli tuntia oli odoteltu ja edelliset asiakkaat saatu eteenpäin prosessissa menin tiskille ja esitin buonaserat ja toiveen että meidän kanssa ei olisi ihan noin sitkeää tuo operoiminen. Pitäisi nimittäinb Spoletoon illaksi ehtiä ja Fiumicion lentokenttähenkilökunta oli jo tärvännyt siitä melkein tunnin.

Turha toive! Rauhallinen italiaano opetti oikein loivaliikkeistä toista italiaanoa käyttämään varaussysteemiä ja siinä sivussa jutusteli mun kanssa oikein kiireettä niitänäitä ja meinasi varsin naittaa mut siskolleen. Kun tästä kohteliaasti kieltäydyin vedoten laukkujen kanssa odottavaan vaimooni koitti vesseli sitten tarjota mahdollisuutta mennä tädin ravintolaan syömään kun siellä paikkakunnalla ollaan. Kurmeeta on.

Suurempi pettymys koettiin kun päästiin autohalliin ja painettiin kaukosäätimen nappia katsoaksemme mikä auto meille oli sit vuokrattu kun se kuulemma vaihtui kalkkiviivoilla. Fiat 500 koppimopoa me oli ajateltu kun edessä on vanhoja, pieniä ja ahtaita kaupunkeja ja Umbrian ja Toscanan peltoteitä.

Saatiin sit joku kummallinen syylän näköinen tila-auto. Fiat sekin oli. Ei muuten tuu ongelmaa tavaroiden sijoittelun suhteen. Paiskoo ihan mistä ovesta vaan sisään, tilaa jää vielä vaikka kontrabassolle...

Täällon muuten kesä!

Haivei Rooman ohi kohti Umbrian kukkuloita

Umbrian kukkulat

Seiskan paikkeilla paikallista aikaa saavuttiin sitten Spoletoon. Kaupunkiin jossa isä Matteon tutkimusten pari viimeisintä tuotantokautta on kuvattu. Hotelli oli ohjelmoitu naviin ja kunhan vain olisi luotettu sokeasti niihin ohjeisiin niin olisi löydetty pihaan paljon nopeammin. Halu oli oikaista ja siitä syystä tehtiin pieni ketunlenkki.

Hotelli oli varsin moderni, muutaman minuutib kävelymatkan päässä keskustasta. Mutta oikein mukava ja kivalla paikalla. Huone iso ja hyvin varusteltu ja sopivasta kohtaa näkymä linnalle.

Hotellin parvekkeelta

Tollanen lätäkkö siellä pihalla

Huoneessa oli tilaa

Lähdettiin samoilla lämpimillä pööpöilemään kylälle. Ja syömään kans. On tää hieno mesta, pimee vaan tuli ihan liian aikaisin. Tarttee aamulla tulla uudelleen katsomaan nää paikat kunnolla. Ei ehditty isä Matteon kirkkoakaan löytää vielä. Ja linnalla pitää poiketa sen viaduktin kautta ja ja ja.

Safkat vedettiin pienessä ja idyllisessä raflassa. Perus paikallista kamaa paikallisella talon viinillä. Loistavaa kamaa! Varsin aikaisin palattiin sit hotellille että ollaan aamulla pelikunnossa suraaviin koitoksiin!