Aamulla vedettiin nunnamaisen askeettinen aamupala, ei käyty aamumessusssa mutta kyllä väijymässä luostarin pieni kappeli. Olikin ihan söpö! Ja hakemaan autoa siitä parkista. Yllätys olikin kova kun hallista ei löytynytkään vauhtikuutiota.
Isäntä selitti että ei ne kaikki tähän mahdu ja ne kun on sovittu haettavaks tiettyyn aikaan niin ne tulee paikalle just sopivasti toisesta parkkihallista kilsan päästä. Ja tulihan se ihan ajallaan siihen. Eli päästiin matkaan. Nyt vähän rauhallisempia teitä pitkin...
 |
| Luostarin pieni kappeli |
 |
| Tässä sen kyl piti olla! |
Eli vältettiin alkumatkasta konetietä ja ajeltiin pieniä kippurateitä pitkin seuraillen Chiantin alueen jumalaisia maisemia ja viinitarhoja. Kuvat puhukoot puolestaan. Tänne mä voisin vaikka jäädä!
 |
| Pakollinen pariselffie Toscanan kukkuloilla |
Toscanan jumalaisten kukkuloiden jälkeen oli ajatus mennä ihmettelemään jotain ihan muuta! Siinä rannikolla on Orbetello niminen niemi, jolla sijaitsee kaupunki. Kaupungista johtaa pengertie Monte Argentario nimiseen saareen jonne menee myös kaksi muuta kannasta. Ihan härön näköinen paketti ainakin kartalla joten olihan se pakko poiketa vilkaisemassa.
Siinä pohjoisella kannaksella oli lomapaikkaa toisensa vieressä ja meininki ku Terijoella ennenmuinoin. Hiekkasärkät vierekkäin ja turistien houkutukseksi kaikki metkut...
Mutta kun varsinainen saari alkoi meininki muuttui täysin! Tie kierteli rantaa mukaillen aivan uskomattoman kauniissa maisemissa ja talot joita oli tien varrella olivat sitten enempi sitä "paremman väen" osastoa. Ei pahannäköistä ollenkaan ei! Tie oli loistavassa kunnossa ja aika paljon alkoi olla moottoripyöriäkin liikkeellä.
Ajettiin Porto S. Stefanon kaupunkiin saaren länsirannalle ja mä jo melkein päätin jäädä sinne! Taaperrettiin kylä rantaa pitkin päästä päähän, istuttiin terassilla nauttimassa kuoharia ja ylipäätään nautittiin elmästä! Että joku paikka voi olla kaunis ja tuntua heti siltä että tänne uudelleen ihan koska vaan!
Sovittiin että ensi keväänä tullaan uudelleen näille maisemille ja silloin tarttee kyl täältä löytää majoitus pariks päiväks. No kattokaa ite...
 |
| Porto S. Stefano |
 |
| Porto S. Stefano |
 |
| Porto S. Stefano |
 |
| Fiilistelemässä |
 |
| Porto S. Stefano |
 |
| Porto S. Stefano |
 |
| Porto S. Stefano |
 |
| Ei anna kuva oikeutta väreille |
 |
| Porto S. Stefano |
 |
| Porto S. Stefano, panoraama satamasta |
Olimme ostaneet tienvarren huoltoasemalta kartan alueesta kun kauheesti tuli mieleen että ton saaren vois vaikka ajaa ympäri. Kartan mukaan sen pitäisi onnistua.
Vauhtikuutio oli muuttua offroadkuutioksi sillä keikalla. Aivan hillittömiä serpentiiniteitä ja jumalaisia maisemia tiellä joka oli kapeimmillaan alle kaksmetrinen ränni kallionkielekkeellä 100 metrisen pudotuksen päällä, eikä tietenkään mitään kaiteita!
Jotain 20 km sitä taitettiin ja kuvauksetkin meinas jäädä väliin kun ei oikein ollut turvallisen oloista paikkaa pysähdellä. Mutta maisemat salpasivat hengityksen ja vauhtikuutio huusi leipää, joissain tiukoissa serpentiininousuissa tuntui ykkönenkin liian pitkältä vaihteelta. Olispas matkaenska nyt alla!
Kartan mukaan Portp Ercoleen ei pitänyt enää olla kun muutama kilometri matkaa kun tie päättyi, tai paremminkin muuttui todella kapeaksi ja uskomattoman kuoppaiseksi hiekkaränniksi vuoren huipulla! Vauhtikuutio voi olla melkein endurokuutio mutta ei sentään noin paljoa. Pakko oli kääntää keula takaisin Porto S. Stefanon suuntaan, ei oikeasti uskaltanut tuolla laatikolla lähteä sille polulle.
Syletyksen määrä oli sitä suurempi kun pari kilometriä takaisin päin ajetuamme peileihin ilmestyi yks iso Gessu ja Adventure KTM jotka ei voinut tulla mistään muualta kuin sieltä kinttupolulta, muita kun ei siellä liikkunut kuin me ja joku toinen euto joka tuli heti käännöksen jälkeen vastaan matkalla ylös ja paria minuuttia myöhemmin kolkuttelemaan takaluukkua kun ei nekään sinne uskaltanut mennä.
Ens kerralla muuten tänne tullaan enskan kanssa ja ajetaan se pätkä läpi!
 |
| Tästä se lähti |
 |
| Nää on huikeita |
Ja kun Porto Ercoleen ei tota kautta päästy niin kierrettiin sit pohjoisen kautta toi saari ja käytiin katsastamassa paikka. Melkein yhtä komea kuin saaren toinen pää, mutta parkkipaikkaa aivan mahdoton löytää joten kuvaamatta ja kokematta jäi. Onhan jotain sit jäljellä seuraavallekin kerralle...
Ajettiin sitten Orbetellon kautta hotellia etsimään, mikä olikin taas melkoinen show. Pyörittiin Rooman valtatietä sinne sun tänne ja soiteltiin teollisuusalueelta hotellille ja ne sano että te ootte ihan hoodeilla, vedätte vaan 300 metrii Rooman suuntaan ja pusikoiden välistä pihaan...
Ja niin se kävi. Kiva paikka ison tien ja radan välissä mutta ei tää liian meluisa oo. Kiva huone ja uima-allas pihalla. Ei ollu vielä liian lämmintä vettä...
 |
| Ihan asiallinen makuuosasto |
 |
| Ei ollu niin lämmintä vielä että kuutamouinnille viitsis |
 |
| Tavallaan oma lätäkkö, toi lähin on meidän kämppä |
Ja seuraavaks Orbetellon kaupunkiin syömään. Kaupunki ei olut kovin erikoinen, aika perinteinen lomakaupunki rihkamapuoteineen ja ei se safkakaan mitään ihmeellistä ollut mutta auringonlasku oli aika messevä!
 |
| Orbetello |
 |
| Rantaraitti |
 |
| Tää oli komee! |
Ja aikaisin nukkumaan, huomenna tarttis sit vaihtaa Rooman eteläpuolelle vilkaisemaan kummosta Limoncelloa ne Sorrentossa tekee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti