perjantai 21. huhtikuuta 2017

Isä Matteo, se sellanen Fransiskus ja me muut kovat jätkät!

Aamu aukesi oikein kauniina mutta kohtuullisen kylmänä Spoletossa. Koska eilen jäi homma aavistuksen verran vaiheeseen kylään tutustumisen suhteen niin aamiaisen jälkeen korjattiin tilanne!

Paineltiin kolmisen tuntia tukka pujolla pitkin kylää, käytiin kaikissa oleellisissa paikoissa, "karabinieerien kasarmilla" ja "vankilassa" ja sillalla mitä pitkin Matteo aina polkee vankeja jututtamaan.

Upeita paikkoja ja täytyy myöntää että on se fiktio vaan kummallista! Silta jota pitkin Matteo aina ajaa vankilaan on käyttökiellossa historiallisista arvoista johtuen ja suunta jonne Matteo ajaa on itseasiassa poispäin vankilasta. Lisäksi jos kylästä menee sinne Roccan linnakkeeseen on silta väärällä puolella koko linnaa, kylästä pääsee sinne erittäin paljon suorempaa...

Mutta mä voin elää tän tiedon kanssa! Paikka on uskomattoman upea ja fakta on faktaa, fiktio on mitä on...
Oikein kaunis ja kuulas aamu

Spoleto on aamulla kaunis!
Spoleto

tu kuvista
Portaikko joka on tuttu kuvista
Roccalla

Roccalla
Ei vaan saanu mennä!

Karvas pettymys...
Ei ollu Matteo a Ceccini pelaamassa shakkia

On nää vaan niin söpöjä
Pakattiin itsemme siihen Fiat Outoon ja lähdettiin kohti Assisia tutustumaan Fransiskuksen mestoihin. Matkalla pohdittiin syntyjä syviä Italialaisesta liikennekulttuurista tai miksi sitä nyt voi kutsua. On se kumma kun rajoituksessa sanotaan 50 km/t ja meillä on mittarissa 85 ja tuntuu että ollaan tientukkona! Rekat pakenee horisonttiin ja porukka survoo sulkuviivan yli ohi ihan hulluna.

Kai tähän voisi tottua, onhan alla yhdistetty urheilu- ja tila-auto...

Kovaa toi kuutio kyl liikkuu!
Assisi oli sit ihan oma juttunsa! Kaupunki korkealla mäellä, paljon pieniä kujia, vanhoja kirkkoja ja luostareita ja Fransiskuksen muisto ihan joka paikassa! Tää on kyl kylä jonne pitää tulla uudelleen joskus.

Näitä täällä riittää

Komeet maisemat tuonne laaksoon

Myös uutta osataan rakentaa tyylillä
Näkymä luostarin VESSASTA!

Fransiskuksen katedraalin pihaa

Syy miks Eeva vois muuttaa tänne, riippuvat puutarhat.
Ja Assisin pölyt kun oli karistettu kannoilta niin siirryttiin hidasta pikamarssia kohti Gubbiota! Otettiin siis ei konetie vaan pient Umbrian paikallistiet reitiksi. Ja kyllä kannatti.

Melekin syletti kun oli alla kuutio eikä pyörää. Reitti mutkitteli kymmenien serpenttiinien kautta melko hyväpintaisilla teillä käyden välillä melkein kilometrin korkeudessa. Ajoittain tie oli huononakin, mutta ei ollut ollenkaan ruuhkaa ja sielu lepäsi noissa maisemissa kyllä ihan satasella,

Gubbiossa etsittiin autolla hotelli Relais Ducalea ja ei oikein löytynyt. Kylähän on rakennettu uskomattomaan rinteeseen ja on oikein vanha ja melkein täynnä yksisuuntaisia katuja. Eli jätettiin kuutio jonnekin laaksoon, otettiin navigaattori kauniiseen käteen ja lähdettiin jalkaisin etsimään.

Löytyihän se, aivan keskiaikaisesta keskustasta! Ajettiin auto parkkiin osoitetulle ilmaiselle parkkipaikalle ja raahattiin kamat sisään. Loistavaa palvelua ja paikka on todella idyllinen. Tätät voi varauksetta suositella kaikille täällä poikkeaville.
Tuolla jossain se hotelli on

Upee huone

Kiva sisäpiha koiralla ja suihkulähteellä

Rouva poistuu hotellin ovesta
Sitten alkoikin kova tutustuminen Gubbioon, toiseen isä Matteon kuvauspaikoista. Täähän on mahtavan upea kaupunki jonka juuret on syvällä keskiajassa. Ja sen kyllä huomaa.

Jalat huutaa hoosiannaa, kaupungista kun ei juurikaan löydä tasaista paikkaa vaan käytännössä kaikki on rakennettu melkomoiseen rinteeseen. Ja lisäks Eeva sai päähänsä että lähdetään katsomaan köysiradalla kukkulan päällä sijaitseva mausoleumi/katedraali ja kävellään takas...

Aktiivisuusranneke huutelee sellaisia askelmääriä että Pariisin maratoni alkaa olemaan pientä juttua... Mutta komeeta täällä on! Tarttee joskus tehdä kuvaisku tänne blogiin keikasta kun tämän hotellin ainoa haitapuoli on elämää hitaampi netti ja kuvien lisääminen blogiin kestää isältä pojalle...

Mutta tässä vähän maistiaisia silti:
Klassinen Matteon kuvauspaikka

Kattoja ja vuoria
Pojat futisharkoissa keskusaukiolla

Köysiradalla kukkulan huipulle
Navetta ei ollut auki

Pyhä Ubaldo sijoitettuna paikalleen
Eeva sit päätti kävellä alas...

Kaupunki vuorelta
Ja nettihän sitten katosi yön ajaksi kokonaan. Pelotti onko kaikki illan aikana tehdyt muutokset olleet turhia... Jotenkin oli kuitenkin melko tuore varmuuskopio jäänyt muistiin joten tänä aamuna aamupalan aikana sai nämä viimeiset kuvat lisättyä!

Ei muuta kuin kuutioon ja kohti Cortonaa ja Firenzeä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti