maanantai 24. huhtikuuta 2017

Amalfin rantatie ja Yllättävän hauska kalastajakylä

Aamupala vedettiin muuten sellaisessa maisemassa että oksat pois! Tähän vois oikeesti tottua!

Ei paljoo tästä parane toi aamupalakattaus!

Kamat vauhtikuutioon ja tietä pitkin. Suunnitelmissa oli työstää Amalfin rantatie ja Pompeji. Vaan toisin kävi!

Tiedä mikä näissä Italialaisissa kartoissa on, mutta taas ajatti navi paikkaan mistä vauhtikuutio ei olisi mitenkään päässyt läpi! Ainakin puoli metriä liian kapeee kuja tolle rotiskolle. Taas tuli vähä ikävä pyörää...

Toisaaltam kiivettiin sit oikein jumalaista serpentiiniä niemen korkeimmalle kohdalle ja sieltä sit laskeuduttiin Amalfin rantatielle. Saatiin oikein upeita kuvis Caprin saaresta, lauleltiin nauravaa kulkuria tienpenkalla ja ajettiin niin upee vuoristotie että päätettin jossain vaiheessa ottaa reitti uusiks pyörällä!

Kun Caprin saarella kohtasin mä Ginan...
Amalfin tie sit olikin ihan oma juttunsa! Virallisesti tohon kolmen kymmenen kilometrin pätkään pitäis kulua sellanen tunnin verran aikaa ihmettely ja pööpöilytaukoineen mutta kas, paikallisilla oli ilmeisesti jonkunlainen paikallinen virallinen vapaapäivä ja rahvasta oli tonteilla enemmän ku helluntai epistolassa.

Pojat tikkarien kanssa ohjas liikennettä joka kylässä joita tien varrella riitti. Silti ajoittain ongelmana oli vastaan tulevat bussit ja riittävän luovasti pysäköidyt autot jotka onnistuivat jumittamaan kaiken älyllisen liikenteen tiellä.

Summa summarum, tunnin sijasta ajelimme tuota ehkä maailman kauneinta tietä melkein neljä tuntia! Ei se yhtään kaduttanut koska maisemat olivat oikeasti henkeä salpaavia ja nautittiin joka hetkestä! Ok, ihan lopussa meinasi tulla jo kauneusöverit ja kaikkia juttuja ei enää jaksanut kuvata. Tien alusta löytyi paikka josta sai tuoreita melkein omenan kokoisia mansikoita! Nam ja ähkelös...

Hippi hamuaa mansikoita

Kohtuu komeaa maisemaa

Näitä kyliä oli ihan "sopivan" tiheesti

Jylhää ja kaunista






Elikkäs suomeks sanottuna aikataulu lirautti kintuilleen oikein komeesti! Jo ennen Amalfin tien puoltaväliä ruuhkassa seisoessa todettiin, että Pompeji saadaan tältäpäivältä unohtaa. Toisaalta, siellä se on ollut jopari tuhatta vuotta joten eiköhän se sieltä samalta paikalta löydy vielä ensi vuonnakin! Ja jos se Vesuvius nyt sattyy päästämään tuhkaröyhtäyksen sillä välillä niin ainakin mestan koordinaatit on jo kirjattu ylös ja se saadaan nopeemmin kaivettua esiin ku viime kerralla...

Ajeltiin sitten Fiumicioon hotellille ja mä jätin Eevan meditoimaan ja kamoja sortteeraamaan ja palautin  vauhtikuution vuokraamoon. Hommahan oli tavallaan helppo ja nopea mutta lentokentält hotellille (3,5 km) pääsy meinasikin olla astetta haastavampi projekti.

Taksijonossa oli oikein organisaattori joka jakeli pojille kyytejä tasaisesti. Kun tyyppi kuuli että mä en meekään Roomaan vaan tähän kulmille Fiumicioon alkoi säätö! Täällä lentokenttätakseilla on vakiohinta siitä riippumatta mitenkä ajetaan, Rooman toinen laita 30 € Fiumicio 30 €! Meinas mennä nieleskelyn puolelle toi hinta.

Nyt mä alan ymmärtää toissayön hotellinpitäjän jutun kun kysyttiin mitä maksaa taksi Orbetelloon. Isäntä sanoi että älkää ny vaan taksia ottako ku se on niin jumalattoman kallis. Me siihen että kun ajateltiin syödä siellä ja pari viiniä nauttia. Mihin isäntä totes: kaikkihan täällä pienessä maistissa ajaa ku taksit on noin kalliita ja eihän se oo ku muutama kilometri...

Hotellille pääsin ja kun kysyin kuljetusta kentälle huomiseksi aamuksi niin hinta oli pompsahtanu 50 euroon... Happamia sano kettu ja sillai. Mut kai sinne kentällekin olis hyvä päästä.

Käytiin sitten käppäilemässä pitkin kylää. Tää on oikea kalastajakylä sen lisäks että täällä on Rooman suurempi kansainvälinen lentokenttä. Kalastajapaatteja oli satama puolillaan, pojat myi kaikenlaista merenelävää suoraan laivan vierestä ja vanha gubbe pleissas köysiä laiturilla.

Onkijoita oli melkein kilsan pituinen aallonmurtaja väärällään ja muutenkin oli aika originelli meininki. Juotiin oluet ja viinit paikallisessa pubissa ja lisävaatetuksen haun jälkeen mentiin syömään paikalliseen kalaraviintolaan. Niitä täällä yllättäen on melko hyvin...

Loistavaa oli, Eevalla tosin oli lieviä ongelmia rapuannoksensa kanssa kun aina ei ihan tarkkaan selvinny mitä kaikkee siinä oikeesti on syötävää. Laskun saapumista odoteltiin jo melkein tuskassa. Mutta tuli se vihdoin varmaan kolmannella kysymiskerralla.


Fiumicinon kalasatamaa

Pappa tekee loistavaa pleissiä!

Aallinmurtajalta

Onkimiehiä

Aurinko laskee satamaan

Riittävästi meren antimia

Ja missäs se lasku viipyy...

Tää alkaa olen sit varmaan tässä. Huomenna aamulla kuudelta paikallista aikaa kuljetus kentälle ja kotiin. Voi kun pääsis syksyllä uudelleen, kyl me niin tykätään näistä oudoista ihmisistä ja tästä kauniista maasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti