Juhlatunnelmia, vettä, mutaa ja kotiin

Kokouksen jälkeen illalla vedettiin vähän henkeä ja lähdettiin etelärannikolle syömään rapuja ihan ryhmällä. Sääli että vettä ruiski peri-islantilaiseen tapaan sillä maisemathan olivat juuri niitä joissa olimme pari päivää sitten liikkuneet.

Ravut olivat hyviä ja tunnelma juuri sellainen kuin pitkän kokouksen jälkeen voi odottaa, eli rentoutunut mutta kummasti asiat vielä siirtyivät kokouksessa käsiteltyihin.

Pakkautuu bussiin ja menoksi

Varsin rapsakka kattaus meren eläviä

Vatsat turvoksissa mentiin ajoissa nukkumaan, sillä aamulla oli luvassa rankkaa äksöniä muutamille halukkaille joihin Jani ja minä daamien kanssa lukeuduimme!

Aamupalapöydästä Njall sitten keräsikin meidät talteen ja menimme Reykjavikin keskustaa suuren autokoulun tiloihin sovittamaan ajovarusteita. Pikkuisen sateli, mutta ketään ei kummasti tuntunut haittaavan. Luvassa olisi jokunen tunti offroadpyöräilyä laavakentillä!

Bart ja Veerle oli ottaneet omat ajokamat mukaan

Janilla lainakamat, jotenkin ne sopi...

Sitten kerättiin kyytiin pyörät paikalliselta rentaalipaikalta. 650 kuutioisia BMW GS pyöriä. kevyitä ja miellyttäviä käsitellä, mitä sitten kiitimmekin jossain vaiheessa...

Oikeesti kivoja mopoja ajaa!

Lähdettiin kokoajan pieneneviä teitä pitkin kohti ylämaita. Vettä sateli pikkuisen ja kuvamateriaalia ei ehtinyt ottaa kuin GoProlla, mutta kannattaa odottaa sitä videota, etenkin siitä ylämaan mutapainista!

Sitten kun asfalttitie oli loppunut poikettiin ensin vilkaisemassa kuumat lähteet ja otettiin riittävän kostean oloinen ryhmäkuva. Valitettavastyi leveät hymyt eivät näy sillä kypäriä ei kehdannut riisua, olimme pilven sisällä.

Kuumilla lähteillä tuoksuu rikki

Hymy, leveä sellainen, ei näy!

Sitten alkoi se offroad osuus. Mutaa, syvää mutaa, kivikkoa, ja mannerlaattojen kohtaamispisteessä satoi hieman luntakin! Oli vaikuttavaa, raskasta, jopa hieman haastavaa. Melkein kaikki paikallisia myöten meinasivbat jossain vaiheessa kaataa moponsa mutta hengissä selvittiin, märkinä kuin uitetut koirat mutta tuntui että hymy ei lähde kasvoilta kulumallakaan!

Kuvamateriaali on videoformaatissa, joten kunhan se on saatu editoitua siitä tulee linkki tänne, kannattaa odottaa etenkin jos kameran linssissä ei ole ollut liikaa mutaa ja kosteutta...

Kaikki muta ei tullut perille asti sillä reipas sade huuhteli

Haettiin sitten kamat hotellilta, tavattiin paikallisia poliiseja joista toinen, se englantia puhuva, oli oikein söpö tumma tyttö. Janin GoPro oli kadonnut repusta huoneessa ja pakkohan siitä oli ilmoitus ja raportti tehdä että saadaan vakuutuksesta homma hoidettua.

Sitten sanottiin heiheit muille jotka olivat menossa Edvinin kanssa johonkin paikalliseen parempaan ravintolaan syömään ja maistelemaan paikallisia pienpanimo-oluita. Meidän kun piti mennä Keflavikiin hotelliin ennen varsin aikaista koneen lähtöä ettei tarttisi ihan aamuyöstä kentälle suunnistaa.

Mutta aina ei mene kuin amerikkalaisissa elokuvissa! Pakkauduttiin taksiin ja annoin kuskille majoitusliikkeen osoitteen. Kaverihan käänsi keulan kohti Reykjavikin keskustaa ja siinä vaiheessa meille selvisi, että Reykjavikissa on pieni paikallisliikenteeseen tarkoitettu lentokenttä ja hotelli olikin sen vieressä! Käytännössä keskellä idyllistä vanhaakaupunkia...

Mitäpä sitä suremaan turhia, sovimme taksikuskin kanssa aamuksi tällit hotellin ovelle, soitimme kavereille että hei, me ollaankin vielkä täällä, missäs te? Ja vietimme vielä oikein mukavan illan tuttujen kanssa loistavassa revintola 73:ssa. Tosin lyhyemmän kaavan mukaan sillä aamulla oli todella aikainen lähtö...

Vielä kerran ehdittiin

Janille aukesi taivas!

Jielä yksi ja kotiin

Aamulla pakkaus, tooooooooodella pikainen aamupala ja kotiin.

Mitä sitten jäi käteen, kokouksen lisäksi. Pieni saari jossa on aivan uskomaton luonto, ihania ihmisiä ja taas yksi paikka maailmassa minne on pakko mennä uudelleen ja ihan reilun ajan kanssa. Niin  paljhon jäi näkemättä.

Kunhan ehdin niin koitan laittaa ajoreittejämme sekä videota tänne.