Haikaroita ja hassuja kylännimiä

Aamulla herätys oli varsin aikaisin ja jo varttia ennen seitsemää oli pyörät perinteistä lähtökuvaa vailla pakattavana kämpän edessä.

Perinteinen lähtökuva, jo vuotta X

Eli kamat laitteisiin ja satamaan. Marjo siellä jo odottelikin ja laivaan päästiin melkoisen ripeästi. Mopot kiinni ja aamupalapöytään. Ensimmäinen lasti oli jo tuulensuojassa ennenkuin edes saatiin köysiä irti laiturista. Ilma näyttää onneksi melko hyvältä, ei varsinaista sateen hajua ollenkaan.

Marjo köyttää mopoa isoon veneeseen

Aamupala maistuu

Tytöt nauttii auringosta, riittävästi vaatetettuina...

Tallinnasta ajettiin tankkauksen ja sivureittien kautta ulos ja maantie kutsui. Alkumatka oli melkoisen tylsää konetietä ja sitten eteen osui onneksi sopivan tasaista vauhtia kulkeva rekkaosasto.

Maisemat olivat kuitenkin kauniita ja kattohaikaroita alkoi esiintyä pesillään ja tien varsilla varsin tanakkaan malliin. Lisäksi hauskuutta aiheutti paikalliset kylän nimet joista nostona tarvitsee erityisesti mainita Möhkylä...

Tartoon rantauduttiin siinä kolmen kantturoissa ja Garmin osasi ajattaa suoraan majoitusliikkeen eteen. B & B tyylinen mesta kilometrin päässä keskustasta ja omakotialueella. Viehättävää ja halpaa. Ja Svetlanan tytär puhui jopa sen verran englantia että saimme asiamme hoidettua ilman suurempia käsirysyjä.

Mopot vielä kadulla majoituksen edessä

Hedelmänmyyjä kadun toisella puolen.

Pikainen vaatteiden vaihto ja naaman perkaus ja kävelemään kylää kohti. Viimeeksi kun minä olen Tartossa ollut oli maaliskuun loppu, loskaa ja pimeää. Nyt kaupunki näyttää aivan toiselta!

Emajoen rantaa taaperrettiin ja joen toiselta puolelta löytyi kasvitieteellinen puutarha ja mitään en mahtanut, ne löysi portin! Eli siellä filmi paloi ja huokailua kuultiin. Ok, oli se aika kiva ja hyvin rakennettu...

Emajoen rantaa

Kasvit sisäkkäin

Veikeitä rakennelmia

Lätäkkö kasvuston keskellä

Taidetta kukkien keskellä

Seuraavaksi osuttiin raatihuoneen torille, poimittiin infopisteeltä kartat mukaan ja vetäydyttiin hyvin ansaituille juomille terassille perehtymään paikalliseen topografiaan. Mulla se meinasi mennä ihan ohi, paikallinen topografia siis, kun pöydässä oli pieni lätkä jossa oli neljä nappia. Palvelua, juomaa, lasku tai peruutus. Pitihän sitä painella ja kas, Ingrid toi juomaa lisää, ja siitä toisesta napista sai suoraan laskun! Teknologia on ihmeellistä...

Raatihuoneen tori, oikealla nappuloita...

Kivoja terasseja täällä

Seuraavaksi punnerrettiin tähtitornin mäelle ja löydettiin jumalaisen kauniita kujia ja raviintola Edvard Wilde jossa syötiin erittäin maittavat eväät. Hieman sivummalla joten ei mikään riistohintainen ja valtavan hyvää evästä! Kolmen hengen eväät juomineen kaikkineen alle kuus kymppiä, eikä muuten mietitty mitä syödään. Tilattiin sitä mikä tuntui hyvältä.

Poikien kanssa henkeviä juteltiin...

Kierreltiin vielä kaupunkia ja löydettiin ihan majoituksen vierestä paikka mistä saatiin sähkötupakoihin lisää lientä ja kaikkia pieniä tarveaineita. Nyt kehtaa taas jatkaa matkaa.

Kyljelleen ja huomenna kohti Vilnaa.