Kuvia ei matkalta juurikaan ole kun GoPron akku oli kuivunut ja varsinaista kameraa ei kehdannut käyttää siinä katastrofissa jota Liettualaiseksi liikenteeksi kutsutaan. Aikoinaan Puolassa pelkäsin moottoripyörän kanssa ja nyt sama toistui Liettuassa. Hipovia ohituksia törkeällä nopeudella paikoissa joissa ei ole näkyvyyttä ja kolmen pyörän letkaahan voi kiilailla mielin määrin ja tunkea siihen väliin etupyörää hipoen...
Liian hyvä navigaattori teki myös pienen yllätyksen! Olin laittanut mahdollisia reittelä Tyren avulla Garminiin sisään ja tietenkin suorin/nopein vaihtoehto menetelmällä. Tarkoitus oli mennä livakasti Vilnasta Bialystokin paikkeille, mutta siinä vaiheessa kun alkoi tulla liikaa viittoja Valkovenäjän rajasta vihellettiin peli poikki ja vilkaistiin paperikarttaa.
Aivan oikein, paras ja suorin reittihän olisi koukannut parikymmentä kilometriä Valkovenäjän puolelta. Hitto kun näissä on nykyään oikeesti koko euroopan kartat. Muttei tolkkua siitä minne maahan pääsee ilman viisumeita ja paperisotaa...
Tehtiin sitten pieni kolmenkymmenen kilometrin ketunlenkki että päästiin oikeaan suuntaan. Ei mitään uutta sekään. Puolan puolella pitää erikseen mainita että vähän edes on liikennekulttuuri parantunut. Mutta vain vähän. Muistokirjoitusta mietin vain puolen tunnin välein entisen ajan vartin sijaan...
Tie Bialystokiin oli kuitenkin oikein kaunis ja yllättävän hyväkuntoinen. Huomiota kiinnitti erityisesti ihmisten tapa auttaa uusavuttomia haikaroita jotka ei enää hallitse perinteisiä rakennusmenetelmiä. Moneen puhelintolppaan oli askarreltu pieni lava että ison linnun on helpompi tehdä kestävä pesä sinne ylös.
Ajettiin vähän Bialystokin eteläpuolelle pieneen kaupunkiin nimeltä Bielsk Bodlaski. Kartan merkintöjen mukaan sen pitäis olla jotenkin kaunis paikka mutta me ei varsinaisesti löydetty viiden satavuotiaan puutalon kokoelman lisäks sieltä muuta kuin sosialistisen realismin kukkasia...
Kauheesti siellä muisteltiin sitä paavia, Johannes Paavali toista joten meille tuli mieleen että mahtaisko herra olla täältä kotoisin. Aukioita ja kaikkia oli hänelle nimetty.
Hotelli oli samaa sosialistisen realismin mallia, mutta ei onneks kovin kallis. Ja ravintola herätti kummia Kaurismäkeläisiä tunnelmia. Jumalaton halli muutamalla pöydällä ja valtavan tylsistyneellä tarjoilijalla. Osittain saattoi johtua siitä että olimme ainoat asiakkaat kioskissa. Ruoka oli kuitenkin syötävää ja kolmen hengen lasku kaikkineen oli jotain parin kympin luokkaa!
Eikun huomista suunnittelemaan. Tässä pari tunnelmapalaa:
 |
| Meillä oli ihan koko ravintola varattuna |
 |
| Ne viis vanhaa taloa |
 |
| Mutta pytty on desinfioitu! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti