Aamulla toimintasuunnittelma oli varsin selvä, tytöt kylää ihmettemään ja Juha ihmettelemään paikallista Harrikkapuotia. Jos vaikka saisi mopon sillai ajokuntoon että huomenna uskaltaisi jatkaa matkaa Puolan suuntaan.
Kontrtistimo oli laittanut osoitteen tekstiviestinä ja navi ohjasi puodin ovelle juuri kun se aukesi. Palvelu oli oikein ystävällistä ja alta aikayksikön oli pyörä nostopöydällä ja mekaanikko vatkasi takapyörää. Totesi laakerien olevan ihan hyvässä hapessa ja ihmettelevänsä ihan kauheesti kolinarohinaa joka kuului kun ajoin pyörän sisälle.
Tutkittiin miehissä paikkoja ja huomattiin, että yksi ketjun lenkeistä on pettämännä ja ketju on siitä kohdasta sen verran venynyt että ei oikein meinaa nousta hampaalle... Ja just kun mä kaikki katsoin ennen lähtöä Ei voi nykyisiin ketjuihin luottaa, alle 30 000 ajettu ja jo paskana.
Tästä kioskista ei siis apua saanut kun pojat kauheenosaaottavana selitti että meillä vaan näitä uusia joissa on kumilanka... Mä en siitä pahoittanut mieltäni kun olihan mulla jatkopala mukana. Tosin tarkemmin tutkittuna vääränmalliselle ketjulle. Edellisille olisi sopinut.
Onneksi palvelu toimi ja kundit katsoi mulle paikan jossa olisi kuulemma kaikenlaista kikkaretta tarjolla. Olin senverran tyytybäinen että ostin kannatuksen vuoksi puodin paidan kun noi ei halunnu mitään korvausta vaikka kaks ukkoo oli tunnin uhrannu aikaansa projektiin.
Uusi osoite naviin ja sieltä löytyi oikein kiva pieni custon paikka. Pojat rakentelee cafe-rasereita ja customoi harrikoita. Ja oikeenlaiset ketjut löytyi ja kun kaikkea juteltiin niin en meinannut päästä pois paikalta vaikka uudet ketjut oli jo paikallaan kun puodiin pitäjä halusi jutustella edunvalvontakuvioista euroopan ja suomen tasolla ja osviittaa miten etujärjestö kannattaa rakentaa. Laski siinä sivussa aika pienen hinnan ketjuille ja töille kans.
 |
Julmasti vanhaa mopoa siinä kioskissa |
 |
Vähän epätarkka mutta idea taitaa selvitä... |
Sillä välin tytöt kierteli kylää ja nautti elämästä...
Illemmalla mentii syömään kauniiseen pieneen ravintolaan vanhaan kaupunkiin. Simpukat valkoviinikastikkeessa sai messevän hymyn naamalle. Samalla katseltiinloiskiehuntaa siinä kulmilla. Satuttiin vissiin jotenkin kultturelliin kadunkulmaan syömään kun kaikki turistikierrokset pysähtyivät siinä. Ei varmaan pelkästään meidän takia.
Käveltiin kaupungilla ja käytiin katsomassa Vilnan vanha linnavuori. Komeat oli maisemat! Marjo siitä poikkesi samoilla lämpimillä majoitukselle parantelemaan jalkojaan ja Eevan kanssa jatkettiin ihmettelemään vanhan kaupungin kujia. Saatettiin poiketa jossain pubissakin.
Illan lopuks istuttiin puistoravintolassa kuuntelemassa kuinka hipit soitti jatsia hammondilla ja laitettiin Eevan pyörän peili kiinni kunnolla että näkee taakse huomenna kun poljetaan isoa kovaa Puolan suuntaan
 |
Tommosen tornin ovat tohon rakentaneet |
 |
Linnavuori ja viimeiset jämät linnasta |
 |
Hammasratasvaunulla pääsi ylös |
 |
Hieman vanhaa muuria vielä jäljellä |
 |
Maisemat tornin huipulta oli komeat |
 |
Pieni ja idyllinen goottilaistyylinen kirkko |
 |
Kirjallisuudenkadulla oli joku kiinnittänyt taidetta seinille |
 |
Kun vihdoin saa tuopillisen menee ilme keskittymisen puolelle |
|
|
No on taas kaikkia tapahtunut! Terveesiä Eevalle ja muille, meillä tänään Härmäs Häjyylyt ja Ride In Bike Show :) Mukavaa lomaa.
VastaaPoistaJa kun me ei edes yritetä, kaikkea vaan sattuu ja tapahtuu
Poista