Tänään taas urakoitiin. Matkaa ei ollut kuin 380 km mutta kyllä siihen sai yhdeksän tuntia tärvääntymään ja kaikkea omituista meinas taas tapahtua...
Aloitettiin aamupalalla joka oli puolalaisittain melkoisen messevä. Oli ihan nakkia ja pekonimunakasta. Pikkuisen tiputteli vettä kun pakattiin pyörät mutta ei mitään turhia kumipukuja päälle kannattanut laittaa.
Nyt laitoin GoPron takaraivolle ja säädin sen ottamaan kuvan minuutin välein. Sattuu sit tulemaan jotain kuvaa tai ei. Kaunistahan tuolla on ja paska haisi niinkuin kunnon agraarimestalla kuuluukin.
Näissä nykyisissä navigaattoreissa kun on kaikki mahdolliset kikkareet niin tietenkin siellä on myös MP3 soitin. Ja mähän oon vahingossa sinne tuupannut muutaman tunnin sopivaa matkamusaa. Juuri kun se ensimmäinen tymäkkä paskan lemahdus tunkeutui sieraimiin alkoi korviin tulveksia Jaakko Tepon ehkä maailman kaunein rakkauslaulu Hilma ja Onni. Siinä mä ajelin pitkin Puolan paskanhajuista maaseutua kiljuen kypärän sisällä duettoa Jaakon kanssa ja elämä oli varsin kohdallaan!
 |
| Puolan maaseutua |
 |
| Puolan maaseutua kauneimmillaan |
 |
| Ei tääkään paha oo |
Liikennekulttuuri on täällåä vähän parantunut, mutta aika kauheeta se on vieläkin. Monen monta paskahalvausta oli tulla ja kalsarit sai vaihtaa päivän päätteeks. Audit ja Mersut survoi surutta kolmen pyörän sekaan katsomatta onko tilaa vai ei. Kommunikaatiosormi oli lujilla ja pari kertaa oli ihan hilkulla etten potkaissut oikeen puolen peiliä maisemaan kun kerran niin kohdalle sen toi...
Oikein kerran päästin tytöt edelle että saisin GoProlla heistäkin ajokuvaa ja senhän sit arvas miten siinä meinas käydä, eka liittymä pitkäks kun oli niin tunnetila päällä... Ei siinä mitään korvaamatonta tapahtunut mutta kyllä mun on saatava noi headsetit toimimaan muutenkin ku Jaakko Tepon nkanssa että uskaltaa päästää rouvat keulille ja saa huutaa takaa että seuraavasta oikeelle. Mulla kun on se navigaattori. Joka soittaa Jaakko Teppoa...
 |
| On täällä vieläperinteisiä arvojakin... |
 |
| Tytöt pakenee horisonttiin... Helppoahan se on sporttipyörillä... |
Taukoja pidettiin tarpeen mukaan, eli aina kun hermo alkoi olla kireällä paikallisten autoilijoiden kanssa ja Jaakko Teppo vaihtui Viikatteeseen. Taukopaikat oli kyllä kohdallaan kun täällä alkaa noi fasiliteetit olla oikeesti kohdallaan jo nykyisin.
Keitto syötiin välillä aika uudessa paikassa tien varrella ihan Lublinin kaupungin laidalla. Mahtavan hyvää, ja tunnelmaa ei onnistunut pilaamaan edes omistaja Kristos joka on ollut Lontoossa töissä, jolla on 5 miljoonan slotyn talo ja museoitu mersu ja jonka vaimo oli just laittanut Kristoksen kamat ikkunasta pihalle ja joka oli puolen päivän paikkeilla senverta silmällään että henkilökunta ystävällisesti pyysi häntä olemaan häiritsemättä maksavia asiakkaita... Marjokaan ei heltynyt iskuyrityksille. Mutta keitto oli oikeasti ihan jumalaista ja paikka hieno!
 |
| Perusmesta |
 |
| Tää oli aivan valtavan hyvä |
 |
| Interiööri kohdallaan |
Illalla päästiin sitten Hotelli Hibiskukseen. Aivan loistava paikka ja ihana henkilökunta. Ihan pakko kyllä mainostaa. Kahden hengen gourmettasoinen illallinen juomineen parikymmentä euroa ja isäntä kysyi että siirtääkö 55- Cadillaccinsa että saadaan pyörät parempaan paikkaan. Sanottiin ettei tarvii...
Huomisesta ajatus oli että oltais menty Slovakin puolelle, mutta Tossu kontaktoi ja ehdotteli tällejä Bielsko-Bialaan joten varmaan me sinne suuntaan suunnatan.
 |
| 55 Caddy, erittäin hyvin entisöity |
 |
| Tien varressa mutta viehättävä ja hyvä ruoka. Edullinenkin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti